Toinen kevät on hieman vanhempaa Enni Mustosta 80-luvun lopusta, mutta kirja on aivan yhtä hilpeä, rentouttava ja rohkaiseva kuin muutkin Mustoset. Kirjan pääajatuksena kun on rohkaisevasti, että vanhat haavat voivat arpeutua ja rakastua voi aina uudelleen.
Toisen kevään päähenkilö on keski-ikäinen Sinikka Honkanen, jonka elämältä putoaa pohja, kun hänen aviomiehensä vaihtaa Sinikan yks kaks puolta nuorempaan naiseen. Miehen mukana menevät niin asema, itseluottamus kuin vanha tuttavapiirikin. Sinikka on jo vuosikaudet elänyt edustusrouvana ja hoitanut kotia Maurin luodessa uraa. Nyt, kun mies on lähtenyt ja lapset ovat aikuisia, Sinikka tuntuu tukehtuvan kodin yksinäisten seiniä sisäpuolella. Ollessaan sairaalassa tapaamassa tytärtään, Sinikka törmää entiseen kotisiivoojaansa, joka työskentelee sairaala-apulaisena. Tapaaminen jää mietityttämään Sinikkaa; onko hän kellastuneen ylioppilaslakkinsa kanssa sen kummoisempi kuin siivoojana häärivä Irja?
Sinikka ottaa rohkeaan askeleen ja lähtee töihin monien vuosien
jälkeen. Töissä Sinikka tapaa uusia ihmisiä, myös miehen, ja mikä parasta, saa jälleen itseluottamuksensa takaisin. Sinikka huomaa, että elämä voi antaa vaikka mitä, ja onhan olemassa vielä toinen kevät.
Vaikka kirja kertookin keski-ikäisen naisen selviytymistarinan, niin tarina oli kiinnostava myös tällaisen nuoremman lukijan näkökulmasta. Kirja antoi myös ajattelemisen aihetta, kun Sinikka lähtee ennakkoluulottomasti ja kaikkien yllätykseksi siivoamaan. Kirja antoi sen muistutuksen, että kaikkien, myös minun, pitäisi aina muistaa se, että ketään ei kannata vähätellä työn takia ja että kaikki työ on arvokasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti