Kauimpana kuolemasta kertoo kahden ihmisen, Paulin ja Estherin tarinan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan, oletettavasti Sambiaan, jossa Hirvonen itsekin on asunut. Paul on murtunut mies, sillä hän on menettänyt vaimonsa ja poikansa. Nyt hän palaa takaisin lapsuutensa maisemiin, jotta voisi kuolla siellä. Esther taas on afrikkalainen nainen, jota elämä on myös koulinut kovalla kädellä: hänen rakas lapsuudenystävänsä Bessy on kadonnut ja poikaystävä makaa koomassa. Paul ja Esther alkavat sitten vuorotelleen kertoa tarinaansa minämuodossa.
Kirja oli todella vaikuttava. Vaihteleviin kertojiin totutteleminen vei jonkin verran aikaa, mutta kun pääsin sisälle tarinaan, en olisi malttanut lopettaa sitä millään. Tein ehkä virheen siinä, että luin kirjan nopeasti; tätä olisi pitänyt saada kypsytellä rauhassa. Onneksi kirjaan voi kuitenkin palata uudestaan.
Hirvosen ansioiksi on ehdottomasti luettava hänen tapansa viedä tarinaa eteenpäin niin, että siihen jää koukkuun. Tykkäsin kirjassa myös siitä, että se kertoi enemmän kahden ihmisen muistoista ja menneisyydestä kuin varsinaisesti Afrikasta. Afrikka oli läsnä Paulin ja Estherin, erityisesti Estherin, hirvittävissä muistoissa. Vaikka kirjassa käsitelläänkin vaikeita asioita, mm. naisen asemaa, ja se on paikkapaikoin surullinen, lukukokemus ei silti ollut ahdistava, vaan kirjan tunnelma on pikemminkin haikea. Hirvoselle on pakko antaa kehuja myös kauniista kielestä. Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ole kirjaa käden ulottuvilla, joten en voi antaa näytettä kielestä. Voin kuitenkin suositella tähän kirjaan tarttumista oikein lämpimästi; kun avaat sen, et tahdo laskea sitä käsistäsi. Kauimpana kuolemasta on yksi parhaimpia tänä vuonna lukemiani kirjoja.
Tästä kirjasta on kirjoitettu monissa blogeissa, mutta nämä löysin ensin googlaamalla:
Kirjamielellä
Järjellä ja tunteella
Kirsin kirjanurkka
4½ /5
