Lapsitappajat

Lapsitappajat on Leila Simosen kymmenen vuotta sitten ilmestynyt dekkari, jossa aiheena on lasten ja nuorten tekemät murhat ja muut rikokset. Kirjassa saavat kyytiä sekä rikkaiden että köyhien perheiden vanhemmat, joilla ei ole aikaa lapsilleen tai edes mielenkiintoa keskittyä heidän elämäänsä. 

Tapahtumasarja alkaa eräistä kotibileistä, jossa nuori poika heittää henkensä. Rikospoliisi Susi Teräsvuo alkaa tutkia tapausta, joka alkaa paljastua entistä monimutkaisemmaksi kuin aluksi olisi arvannut. Rikostutkintaa häiritsee myös Susin oma yksityiselämä, sillä hänen tuore aviomiehensä on kuollut tapaturmaisesti ja kesken surutyön Susia hämmentää myös yllätysraskaus.

Kirja oli sujuvasti kirjoitettu ja aihe oli mielenkiintoinen. Vaikka Simosen on varmasti ollut tarkoitus vain kärjistää, ovat kirjan tapahtumat ovat valitettavan tuttuja todellisuudesta. Lopussa tuli hieman mutkia matkaan, kun soppaan heitettiin lisää murhia ja nuoria ressukoita eikä aina ihan muistanut, kuka reppanoista oli minkäkin rikoksen takana. Surku tuli kirjan nuoria kohtaan ja Susin kohtalon vuoksi, mutta aiheen vuoksi nostaisin tämän Simosen parhaimpien (ellen jopa parhaimmaksi) kirjojen joukkoon. 

4+/5

Suska

Loistavan lähdon jälkeen innostuin lukemaan uudestaan muitakin Leila Simosen Susi Teräsvuo -dekkareita, joista esittelen nyt toiseksi uusimman teoksen, Suskan. Kirja oli siitä poikkeuksellinen, että siinä ei tapahdu murhaa, mutta tunnelma on muuten vain hyytävä. 

Susi tapailee muutaman kuukauden mukavaa herrasmiestä, Jussia, jonka kanssa kuuma suhde kuitenkin laimenee, kun Susi saa tietää miehestä yhtä ja toista epäilyttävää. Jättäessään miehen Susi ei tajua, miten kaikin tavoin narsistiksi osoittautuva mies voi piinata häntä useita kuukausia ja pitää Susia ja tämän pientä poikaa pelon vallassa. Pahinta on, että Susi ei voi kertoa kenellekään tapauksesta, sillä kukaan ei usko, että mukava ja ystävällinen mies voi tehdä mitään niin kamalaa. Edes Susin paras ystävätär ei usko mitään ja niin Susi leimataan itse tasapainottomaksi hulluksi. Vaikka Susi on rikospoliisi, ei ammatin tuomasta kokemuksesta näytä olevan apua tai suojaa, kun mies päättää tehdä Susin elämästä helvettiä.

Kirja on ilmestynyt vuonna 2007, jolloin tuntui, että narsismi on aivan erityisen pinnalla kun jokaikinen lehti oli täynnä kertomuksia elämästä narsistin kanssa. Suska antaa hyvän kuvan siitä, millaista on elää pelossa ja epätoivossa, kun tukea ei saa edes omilta lähimmäisiltä. Vaikka en lukenutkaan kirjaa ensimmäistä kertaa, tuntuivat Susin kokemukset kylmääviltä; voi vain kuvitella, miltä itsestä tuntuisi, kun joku vainoaisi samalla tavalla. Pidän kirjaa Susi Teräsvuo -sarjan parhaimmistona, sillä Simonen selvästi tietää mistä kirjoittaa ja juoni etenee jouhevasti. Kannattaa tutustua, jos (fiktiivinen) tarina narsismista kiinnostaa.

4/5

Loistava lähtö

Kirjakauppiaiden ja kirjastovirkailijoiden mukaan kesällä luetaan paljon dekkareita ja jännitystä ja ainakin omalla kohdallani allekirjoitan tuon täysin, sillä minulla on tälläkin hetkellä luvun alle ja arviointia odottamassa useampikin jännityskirja. Jännitystä on myös kuvassa oleva Leila Simosen Loistava lähtö, kirja, jonka nimi herättää kaikenlaisia mielleyhtymiä varsinkin, kun takakannessa kerrotaan kirjan kertovan vanhustenhoidosta ja hoivapalveluista.

Kirjan kirjoittaja Leila Simonen on yhteiskuntatieteiden tohtori, kouluttaja ja dekkarikirjailija. Simosen uusin kirja, Loistava lähtö, on hänen viides dekkarinsa ja kirjan päähenkilönä häärii edelleen hänen muista rikoskirjoistaan tuttu rikospoliisi Susanna "Susi" Teräsvuo. Simosen tyyliin kuuluu kirjoittaa yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista aiheista, kuten Loistavan lähdön vanhuuspolitiikka: aiemmin hän on käsitellyt kirjoissaan mm. lasten tekemiä rikoksia, prostituutiota ja narsismia. Tässä kirjassa Susi kokee vanhustenhoidon ongelmat ja epäkohdat henkilökohtaisesti, sillä hänen dementoitunut tätinsä tarvitsee hoivaa. Lisäksi Susi joutuu työnsä puolesta selvittelemään kotona kuolleena löydetyn mummon tapausta sekä tapausta, jossa vanhemmat naiset ottavat ilon irti elämänsä viime metreillä nuorten ghanalaisten miesten kanssa. Yksinhuoltajuus, rankka työputki ja piruileva kollega saavat Susin hermot kiristymään äärimmilleen, mutta onneksi arkea piristää uusi romanssi komean ja mukavan työkaverin kanssa.

Olen tykännyt lukea näitä Susi Teräsvuo -dekkareita, sillä kirjat on mutkattomasti kirjoitettu ja
juonenkuljetus toimii. Kirjat ovat vähän samantyyppisiä kuin Maria Kalliot, sillä näissäkin on kirjoitettu yhteiskunnallisista aiheista, lasikatoista ja uran ja äitiyden yhteensovittamisesta. Loistava lähtö oli kuitenkin pienoinen pettymys muiden kirjojen rinnalla; kirjassa oli minusta turhan paljon paasausta vanhustenhoidon tilasta ja muutenkin aika paljon toistoa, mikä teki kirjasta ajoittain raskasta luettavaa. Plussaa kirja sai kuitenkin kiinnostavasta ja ajankohtaisesta aiheesta.

3½/ 5