torstai 25. kesäkuuta 2009

Ruohonleikkaaja

Outi Pakkasen kirjat ovat jääneet minulle aika vieraaksi, olisinkohan joskus lukenut peräti kaksi teosta häneltä. Kirjastosta nappasin mukaani Ruohonleikkaaja-nimisen dekkarin, koska se vaikutti takakannen perusteella kiinnostavalta.

Merja Itälä on tyylikäs terapeutti, joka eräänä aamuna Hesarin avatessaan vetää kahvit väärään kurkkuun: lehdessä on kuolinilmoitus hänen vastamenehtyneestä aviomiehestään ja allekirjoituksena tunteellinen “rakkaasi”. Onko Joelilla ollut toinen nainen? Mitä muita salaisuuksia mies on vienyt hautaan? Ei Merja itsekään toki mikään puhdas pulmunen ole, sillä hän tuntee heikkoutta nuoria miehiä kohtaan. Vastikään Merja on hypännyt sänkyyn asiakkaansa Kimmon, jonka puoliso pahoinpitelee tätä, kanssa. Merja on luullut panneensa pisteen suhteelle, mutta niin ei vain käykään. Runeberginkadun talon pihalla kukkia hoitaa pieni, hassahtanut nainen. Eevamaria Jungman hoitaa pihan kukkia, mutta kukaan ei tiedä ruohonleikkaajan todellisesta elämästä mitään. Eevamaria sen sijaan kuulee ja näkee asukkaiden elämästä yhtä sun toista.

Ruohonleikkaaja oli ihan luettava kirja ja mielenkiintoinen kuvaus Helsingistä. Aihe oli mukaansatempaava ja siitä syystä kirjaa ei malttanut laskea käsistään. Pientä miinusta siitä, että ratkaisu tuli selville liian nopeasti, jännitystä olisi voinut hyvinkin vielä pidentää. Henkilöistä minua kiinnosti eniten Merjan asiakas Kimmo ja hänen vaimonsa Kiira. Olisi ollut mukava lukea enemmän pariskunnan elämästä. Lisäksi minua jäi kiinnostamaan, miksi Kiira muutti ystävänsä Kaarinan luo, oliko naisilla kenties lesbosuhde, kuten vähän ounastelin.

Nopealukuinen ja kevyt kesäkirja, joskaan ei varmasti kestä toista lukukertaa.

Kolmen kuun kuningatar

Historia kiinnostaa kovasti, mutta jotenkin historiankirjoihin ja historiallisista henkilöistä kertoviin elämäkertoihin tulee tartuttua… eipä juuri koskaan. Kun näin kirjastossa Carita Forsgrenin tänä keväänä ilmestyneen kirjan Kolmen kuun kuningatar, en voinut vastustaa kiusausta lukea sitä. Kirja kertoo Kaarina Maununtyttären (tai Karin Månsdotterin, kuten häntä kirjassa kutsutaan) sekä Eerik-kuninkaan rakkaustarinan 1500-luvun Ruotsissa. Kirja on pikemminkin romaani kuin historiankirja, vaikka se pohjautuukin todellisiin faktoihin. Kirjassa on kuitenkin kohtia, joita ”miespuolisille historiantutkijoille ei ole kerrottu.”

Kolmen kuun kuningattaressa on kaksi kertojaa. Päävastuu on Karinilla, ja tapahtumat kerrotaan hänen näkökulmastaan. Toisena kertojana on kirjailija, jolle Karin tarinaansa kertoo. Kirjailijan tehtävä on johdatella Karinin kertomusta, esittää lisäkysymyksiä ja täsmentää joitakin kohtia. Lopussa kirjailija lisäksi asettaa kyseenalaiseksi koko Karinin kertoman tarinan. Muutaman kerran kerrontavuoro annetaan Eerikille, joka kertoo oman versionsa tapahtumista.
Karin Månsdotter (1550–1612) oli 14-vuotias maalaistyttö, kun kuningas Eerik XIV rakastui häneen. Karinin ja Eerikin tapaamisesta liikkuu useita eri teorioita; yhden mukaan Karin olisi ollut köyhä torimyyjä, johon kuningas rakastuu. Tässä kirjassa Karin kuitenkin työskentelee kapakassa, missä kuningas iskee silmänsä häneen. Karinista tulee ensin kuninkaan jalkavaimo eli frilla. Frilloilla oli tuohon aikaan linnoissa hyvät oltavat, ja Karinkin opetettiin epätyypilliseen tapaan lukemaan. Kuten tiedämme, Eerik kärsi pahoista harhoista ja Karinilla oli kyky lääkitä niitä. Eerik halusi naida Karinin virallisesti, ja hovin kauhuksi Karinista tuli pian virallinen kuningatar ja ajan oloon epätyypillisesti myös tasavertainen aviopuoliso.
Karinin, Eerikin ja heidän lastensa onnellista elämää ehti kestää vain vähän aikaa, kun Karinin ollessa kahdenkymmenen vainoharhainen Eerik syöstiin vallasta veljensä Johanin (Juhana-herttuaan) toimesta. Perhe vangittiin ja esikoispoika vietiin äidiltään koko loppuelämäkseen. Karin ja Eerik erotettiin toisistaan ja kohtalokkaiden vaiheiden jälkeen Karin jäi leskeksi ja hänestä tuli Kangasalan Liuksialan kartanon vaikutusvaltainen emäntä.
Kirja oli mielenkiintoinen ja mukaansatempaava lukukokemus, vaikka kirjaa ei voikaan lukea täysin historiallisena dokumenttina. Kirjailijan on kuitenkin täytynyt tehdä valtavasti taustatyötä tätä romaania varten. Kirja valotti hyvin historiallisia tapahtumia sekä Vasa-suvussa että yleensä Ruotsissa tuohon aikaan.
Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille, tässä melkein neljä ja puolisataa sivuisessa kirjassa riittää luettavaa pitkästä aikaa. Kirja sopii hyvin myös niille, jotka eivät välttämättä jaksa lukea kovin pitkiä historiallisia sepustuksia vaan tässä kirjassa on myös muuta. Vauhtia tässä riittää, sen voin kyllä luvata.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Merkki päällä

Merkki päällä on viimeinen Orvokki Aution Armista ja Olavista kertova kirja. Kirjan tapahtumat jatkuvat kymmenen vuoden kuluttua siitä, mihin edellinen osa jäi. Armi ja Olavi ovat tässä osassa virallisesti eronneet, ja Armi on muuttanut lastensa Tiinan ja Lassen kanssa Tampereelle, sillä Olavi jaksaa vielä kaikkien vuosien jälkeen olla mustasukkainen Armista ja kantaa kaunaa heidän erostaan. Armi on halunnut mahdollisimman Olavista, sillä Pohjanmaalla asuessaan Olavi on usein ilmestynyt meuhkaamaan Armin ikkunan alle.

Elämä Tampereella voisi olla muuten hyvin, mutta Armia kaivertaa kariutunut suhde miesystäväänsä Ahtiin sekä välit Tiina-tyttäreen. Murrosikäinen Tiina heittäytyy hankalaksi, lintsaa koulusta, solvaa äitiään sekä käyttää alkoholia. Lisäksi Armille aiheuttaa huolta anoppi, joka puuttuu edelleen Armin lastenkasvatukseen ja on katkera Armin ja Olavin erosta. Kirjan lopussa asiat kuitenkin alkavat mennä parhain päin, kun syy Olavin kaytökseen selviää ja Tiinankin asiat saadaan kuntoon. Elämä näyttää Armillekin aurinkoisen puolensa.

Tämä kirja ja myös koko Pesärikko -sarja oli hyvä. Tämän kirjan kohdalla tosin häiritsi kovasti se, että kirjan tapahtumat olivat kamalan tuttuja. Ehkä sotkin tämän kirjan johonkin muuhun saman tyyliseen teokseen tai sitten olen joskus aiemmin lukenut tämän mutten muista sitä. Harmi vain, että sarja loppui jollain lailla kesken, sillä olisi ollut kiva tietää, miten Armin ja lasten elämä alkaa sujua, lopussa viitattiinkin joihinkin tuleviin muutoksiin Armin kohdalta. Tai ehkä on kuitenkin parempi, että lukijallekin jätetään varaa päätellä asioita eikä kaikkea kirjoiteta valmiiksi auki.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Kotipesä

Orvokki Aution Kotipesä jatkaa Armin ja Olavin tarinaa muutamaa vuotta myöhemmin siitä, mihin edellinen kirja eli Viistotaival jäi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat johonkin pieneen Eteläpohjalaiseen kylään 1960-luvun puoliväliin. Aikaa kirjassa ei suoranaisesti mainita, mutta päättelin itse kirjan sijoittuvan jotakuinkin 60-luvulle.

Tässä kirjassa Armi ja Olavi ovat muuttaneet Olavin kotitilalta Larvasta omaan kotiin Kainastolle, sillä Armi ei tule toimeen voimakastahtoisen anoppinsa kanssa. Lisäksi Armia rassaa tieto Olavin aviottomasta lapsesta, josta kaikki muut ovat tienneet. Omaan kotiin muuttaessa Armi kuvittelee asioiden olevan hyvin, onhan pariskunnalla kaksi pientä lastakin ja kolmas tulossa, mutta asiat mutkistuvat entisestään: anoppi tuppautuu joka asiaan, Armia vaivaa yksinäisyys ja Olavia puolestaan mustasukkaisuus, joka käy sairaalloiseksi. Armi ei saisi mennä mihinkään eikä puhua kenenkään, varsinkaan miehen, kanssa, sillä Olavin mielestä Armi kuuluu vain ja ainoastaan hänelle. Tilanne kärjistyy niin pahaksi, että Armi alkaa suunnitella muuttoa omaan asuntoon.
Kirja loppuu hassusti kesken, joten en vielä ole saanut selville, miten Armille ja Olaville lopulta käy. Jatkoa odotan kuitenkin innolla, vaikkei tämä osa ollutkaan niin hyvä kuin tuo edellinen. Tässä kirjassa ärsytti Olavi, josta ei ollut mihinkään muuhun kuin kyttäämään vaimoaan ja juoksemaan äitinsä helmoihin heti, kun tulee jotain ristiriitaa. Edes lapsistaan Olavi ei voinut huolehtia, ellei taka-ajatuksena ollut Armin saaminen sänkyyn. Jos minä olisin Armi, olisin lähtenyt jo ajat sitten;)

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Viistotaival

Kesä tuntuu olevan poistokirjamyyntien kulta-aikaa ja minäkin olen käynyt ahkerasti penkomassa kirjastojen valikoimia. Poistomyynneistä peräisin on tämäkin viimeksi lukemani kirja eli Orvokki Aution Viistotaival, joka aloittaa Armista ja Olavista kertovan sarjan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat muutaman vuosikymmenen päähän pieneen kylään Pohjanmaalle. Aholan Armi on 18-vuotias pesäpalloa pelaava nuori nainen, kun pirssikuski ja häntä viitisentoista vuotta vanhempi Olavi iskee silmänä tyttöön. Armi ihastuu mieheen palavasti vaikka Olavi onkin vanha ja lihava. Armin vanhemmat vastustelevat liittoa, sillä Olavilla on viisivuotias, avioliiton ulkopuolella tehty lapsi, josta Armi ei tiedä mitään. Pariskunta kuitenkin avioituu ja muuttaa Olavin kotitilalle Larvaan, jota emännöi Olavin äiti yhdessä halvaantuneen sisarensa kanssa. Naiset ovat niin onnessaan siitä, että Olavi on kaikesta huolimatta onnistunut löytämään itselleen hyvän ja fiksun vaimon, että yrittävät kaikin tavoin estää Armia kuulemasta totuutta Olavin menneisyydestä. Tämä tapahtuu siten, että Armilta lähestulkoon kielletään kaikenlainen yhteydenpito ulkomaailmaan. Kauhistuneena luin kuvauksia Armin kohtelusta, vaikka Larvan naiset kai kuvittelivat vain suojelevansa Armia mielipahalta. Onneksi Armi muuttui kirjan loppua kohden uhmakkaammaksi ja kirjan lopusta jäi sellainen käsitys, että seuraavassa osassa Armin ja Olavin välillä kipunoi enemmänkin.

Viistotaival on mukavan kevyttä kesälukemista, joskaan ei sitä kovinta hömppää. Ihaninta kirjassa oli pohjolaismurre, josta sain paljon paremmin selvää kuin esim. Eira Pättikankaan kielestä. Viistotaivaalla on myös kaksi jatko-osaa, Kotipesä ja Merkki päällä, joiden kautta voin edelleen seurata Armin ja Olavin elämää.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Kesä Kaliforniassa

Vihdoinkin sain luettua Katri Mannisen uusimman kirjan Kesä Kaliforniassa, joka on jatkoa Mannisen edelliselle kirjalle Loma Losissa. Kesä Kaliforniassa jatkuu siitä, mihin edellinen osa jäi. Edellisessä kirjassa Marikan pitkä suhde on juuri kariutunut, joten Marika lähtee vetämään henkeä railakkaan serkkunsa Annikan luo Losiin. Paikan päällä Marika joutuu kuitenkin heti ratkaisemaan kadonneen serkkunsa arvoituksen ennen kuin riehakas loma voi alkaa.

Kesä Kaliforniassa seuraa edelleen Marikan, Annikan sekä Annikan homo-aviomiehen Chrisin vaiheita. Kolmikko on häilännyt Annikan löytymisestä asti urakalla, joten kaikilla on nyt matti kukkarossa ja teppo tilinauhassa. Jostain on siis äkkiä löydettävä töitä. Annikan myötävaikutuksella Marika päätyy miljonäärilesken henkilökohtaiseksi avustajaksi, ja tämä työ johdattaa Marikan kohti uusia ja vauhdikkaita seikkailuja. Kaiken muun ohessa sinkkuelämään totuttautuva Marika ehtii deittailla myös useita miehiä, mutta eri asia on, onko heistä kukaan se oikea…

Ihan kivaa perushömppää, eipä tästä kirjasta juuri muuta voi sanoa. Pokkarikokoinen kirja sopii hyvin rantakassiin ja rantsulla löhötessä tuli kirjaakin ahmittua urakalla. Kun rantakelit loppuivat niin myös tämä kirja painui johonkin unohduksiin… Suosittelen tätä kaikille Katri Mannisen ystävillä, sillä tämä on melko samanlainen kuin muutkin Mannisen kirjat.
Jatkoa odotellessa;)

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Täällä pohjantähden alla II & III

Työkiireiden vuoksi blogin päivittäminen on viime aikoina ikävä kyllä jäänyt… Täällä pohjantähden alla toisen ja kolmannen osan luin kyllä jo aika päiviä sitten, mutta en ole saanut kirjoitettua niistä riviäkään. Nyt aikaa säästääkseni kirjoitan molemmista kirjoista tähän samaan postaukseen.

Pohjantähden toinen osa jatkaa Koskelan perheen ja Pentinkulmalaisten elämää siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Maailmalla valmistaudutaan toiseen maailmansotaan ja sen vaikutukset ulottuvat myös Pentinkulmalle. Akseli ja Elina menivät ensimmäisen osa lopussa naimisiin, joten Koskelaan syntyy myös uusia ihmisiä. Kirjan loppua kohti mentäessä käynnistyy myös poliittinen liikehdintä torpparikysymyksen ja itsenäisyyspyrkimysten vuoksi. Kun kirjan lopussa poliittinen liikehdintä kärjistyy sisällissodaksi, joutuvat Pentinkulman ihmiset valitsemaan puolensa. Tapahtumat koskettavat syvästi myös Koskelan perhettä.

Toinen osa oli hyvä, joskin huonompi kuin ensimmäinen. Huonommaksi kirjan teki se, että tässä kirjassa oli paljon politiikkaa ja varsinkin tuota sisällissota-asiaa, joka ei kovinkaan suuresti innostanut. Sodasta johtuen kirjan loppu oli aika surullinen. Pisteet täytyy kuitenkin antaa siitä, miten totuudenmukaisesti Linna on tapahtumia kuvannut.

Kolmannen osan tapahtumat taas sijoittuvat vuosiin sisällissodan jäljestä 1950-luvulle. Tapahtumat ovat jättäneet jälkensä Pentinkulman ihmisten arkeen eikä elämä Koskelassa, ja varsinkaan Akselilla, ole helppoa. Pentinkulmalle virtaa myös uusia aatteita, kuten Lotta- ja suojeluskuntatoimintaa sekä innostusta suur-Suomesta ja Lapuan liikkeestä. Hetken aikaa ihmisillä menee hyvin, mutta pian edessä ovat raskaat sotavuodet, jolloin ihmiset saavat taas pelätä rakkainpiensa puolesta.

Tästä viimeisestä osasta pidin ehkä kaikista eniten, sillä tässä kirjassa kerrottiin monista lähihistoriallisista tapahtumista. Kaiken kaikkiaan tämä sarja oli mielenkiintoinen katsaus Suomen historiaan nimenomaan tavallisen torppariperheen elämän kautta.

Nämä kirjat kannattaisi jokaisen lukea kerran elämässään!

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Täällä pohjantähden alla I

Tenttiä varten “jouduin” lukemaan Väinö Linnan klassikon Täällä pohjantähden alla. Olen lukenut sen jo joskus aiemmin, mutta nyt oli hyvä syy palata siihen uudestaan. Tällä lukukerralla sain kirjasta enemmän irti kuin aikaisemmin, ehkä juuri sen takia, että iän karttuessa ymmärrän paljon enemmän siitä historiallisesta viitekehyksestä, joka kirjan ympärillä on. Täällä pohjantähden alla on kerrassaan mahtava lukukokemus, ja ennen kaikkea hyvä katsaus menneiden vuosikymmenten elämään ja tapahtumiin. Ekan osan jälkeen on pakko kipaista kirjastoon lainaamaan sarjan muutkin osat.

Pohjantähti alkaa 1880-luvun puolivälistä, kun pappilan vuosimies Jussi päättää raivata itselleen torpan paikan elättämään paremmin perhettään, joka kirjan alussa tosin koostuu vain Jussista ja hänen puolisostaan Almasta. Ensimmäisessä osassa seurataan Koskelan (torpan) elämää Jussin, Alman sekä heidän kolmen poikansa Akselin, Aleksin ja Akun kautta ensimmäisen maailmansodan aattovuosiin asti. Kirjassa kerrotaan myös Pentin kulman muiden torppareiden, talollisten, kartanon sekä pappilanväen elämää. Erityisen mielenkiintoista oli seurata Koskelan poikien varttumista, sillä kirjan lopussa vietetään esikoispoika-Akselin ja Kivivuoren Elinan häitä. Kiinnostavaa oli myös yhteiskunnallisten asioiden käsittely, sillä kirjassa käydään läpi niin Bobrikovin murha kuin työväen aatteen leviäminenkin Pentinkulmalaisten elämään. Keskustellaanpa kirjassa myös naisaatteesta.

Kirjan henkilöistä pidin itse eniten Jussista, sillä jokin tuossa jäyhässä ja sitkeässä, mutta kumminkin inhimillisessä ja hyväntahtoisessa ukossa viehätti. Jussihan on hieman juro ja kohtelee poikiaan hieman kovalla kädellä eikä aina muista kohdella Almaakaan hyvin, mutta silti hän tuo synnyttäneelle vaimolleen kahvia, kun kätilö siitä kehottaa. Ja hankkiihan Jussi vaimonsa pyynnöstä myös piirongin, kun vaimo siitä puhuu. Sitähän voisi kutsua jo rakkaudeksi.