lauantai 29. elokuuta 2009

Jonakin onnellisena päivänä

Marjukan elämän lähtökohdat eivät ole kovin kaksiset: isä jättää Marjukan tämän ollessa vasta pieni vauva ja äiti alkoholisoituu ja masentuu pikkuhiljaa. Arka ja hymytön Marjukka joutuu puurtamaan kotihommissa ja hoitamaan nuorempia sisaruksiaan. Onneksi kirjat tarjoavat hyvän pakopaikan arjesta. Nuoruudenavioliitto itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa antaa mahdollisuuden muuttaa pois kotoa, missä hallitsee väkivaltainen ja uskonnollinen isäpuoli. Yhtäkkinen rakastuminen kuitenkin muuttaa Marjukan elämän kokonaan, niin hyvässä kuin pahassa. Yhden onnellisen päivän seuraukset voivat olla kauhistuttavat.

Marjukka pakenee Outokummusta pääkaupunkiseudulle ja muuttaa nimensä, mutta menneisyyttä ei pääse pakoon. Marjukkaa pitää pystyssä ystävien tuki, ylpeys työstä sekä suurin kaikista- rakkaus omaan lapseen. Marjukka kuvittelee, ettei muunlaista rakkautta enää tahdokaan, kunnes hän tapaa Jarkon, jonka kanssa voi jakaa aistillisuuden ja syyllisyyden. Voiko kaksi särkynyttä lohduttaa toisiaan?

Ihana kirja, vaikkakin aihe on kauhea. Tunsin monta kertaa suurta yhteenkuuluvuudentunnetta Marjukan kanssa, niin paljon samaa meissä on. Vaikka kirjassa kuvattu rikos on raaka ja suoraa lööppiainesta, Leena Lehtolainen tuo esille myös taustat, jotka teon ovat aiheuttaneet. Välillä Marjukka tuntui ärsyttävältä. Mietin minkä takia hänen piti kokoajan piehtaroida syyllisyydessä ja kieltää itseltään monet hyvät asiat. Eikö olisi jo aika antaa itselleen anteeksi?

perjantai 28. elokuuta 2009

Nimettömät

Syksyllä 1894 torpantyttö Hilma Maria Perämäki saapuu Helsinkiin piiaksi matkakirjailija Augusta Ahlstedtin huusholliin. Samaan aikaan sinne muuttaa Augustan edesmenneen veljen tytär Anna Sofia aloittaakseen opinnot jatko-opistossa. Sopeutuminen erikoisena pidetyn Augustan talouteen ei ole helppoa, mutta nuorilta naisilta se onnistuu, vaikka kitkaakin on ilmassa. Anna ja Hilma ystävystyvät keskenään, mutta naiset ajautuvat eri leireihin, kun Hilma tapaa raittiusillassa raittiuspuhuja Artturi Mäkelän ja Anna rakastuu sukulaistensa luona nuoreen, pennittömään ylioppilaaseen. Vaikka kahnauksia syntyy, niin kaikki kolme naista sitoutuvat toisiinsa monien vaiheiden kautta moninaisin säikein.

Enni Mustonen on huippuhyvä kirjailija, mutta parhaimmillaan hän on historiallisten romaanien kirjoittajana, kuten tässäkin kirjassa näkyy. Nimettömät aloittaa viisiosaisen Järjen ja tunteet tarinoita -sarjan, jossa seurataan Annan ja Hilman vaiheita sisällissotaan asti.

tiistai 18. elokuuta 2009

Tappava säde

En tiedä kumpi on Leena Lehtolaisen paras kirja, Jonakin toisena päivänä vai Tappava säde. Tappava säde kiinnostaa, koska sen päähenkilö on niin tavallinen ja häneen on helppo samaistua. Tappavan säteen juoni on myös hyvin rakennettu ja koukuttava.

Kirjan päähenkilö on 35-vuotias sosiaaliterapeutti, kiltti ja väritön vanhapiika, jonka elämään tuovat iloa kuorolaulu sekä yksisilmäinen Sulo-kissa. Säde työskentelee turvakoti Kotipesässä, jonka asiakkaita ovat miestensä pahoinpitelemät naiset sekä poikiensa hakkaamat äidit. Säde kyllästyy sivustakatsojan elämäänsä ja alkaa pistää muiden elämiä järjestykseen. Samalla muuttuu myös Säteen elämä.

Ensimmäistä kertaa luin dekkarin, jossa lukijan sympatiat ovat rikoksentekijän puolella. Ehkä sen takia, rikoksen tekijä on tavallinen ja tavallaan myös sääliä herättävä  ihminen. Kirja antoi ajattelemisen aihetta siinä suhteessa, että kaikkien henkirikosten motiivit eivät välttämättä ole kovin yksinkertaisia niin kuin kirjassa näkyy. Ekaa kertaa tätä kirjaa lukiessa mietin, miksi Säteen kaltainen ihminen alkaa tehdä murhia, sillä tuskin kyseessä on julkisuuskaan, kerran Säde tekee niitä jälkiä jättämättä. Ihan kirjan lopussa annetaan vastaus tähänkin kysymykseen ja vaikka aluksi olin että “mitä, häh”, niin kirjaa lukiessa voi kuitenkin löytää viittauksia motiiveista.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Suomen lasten historia


Historiafriikkinä nappasin kirjakaupan alekorista mukaan Jussi Kaakisen, Juha Kuisman sekä Kirsti Mannisen tekemän Suomen lasten historian, jossa valotetaan historiallisia tapahtumia lapsille sopivalla tavalla. Kirjassa kerrotaan jokaisesta historiallisesta tapahtumasta tarina, jonka päähenkilöinä on aina pieni tyttö ja poika sekä heidän urhea koiransa. Tarinan jälkeen seuraa info-sivu, jossa kerrotaan kuvien ja kaavioiden sekä tekstinäytteiden avulla taustoja ja faktoja tarinan tapahtumista, pientä ekstrasälää ja nippelitietoa unohtamatta.

Kirjan tapahtumat alkavat vuodesta 2500 eKr. ja silloin päästään tutustumaan vasarakirveskansan elämään. Kirja kuljettaa lukijaa linnanrakennustyömaalle, nuijasotaan, markkinoille, tehtaalle, siirtolaiseksi Amerikkaan, evakkoon sekä seuraamaan ensimmäistä kuukävelyä. Kovin pienille lapsille en tätä kirjaa lukisi, mutta yli kymmenen vuotiaat innostuisivat varmasti. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja.

torstai 13. elokuuta 2009

Ensimmäinen kesä

“Milloin voisin taas rakastaa miestä ilman, että Paulin varjo ei kävisi vähintään hipaisemassa?” Näin miettii vastikään nuorena leskeksi jäänyt Sanna Tina Lundánin teoksessa Ensimmäinen kesä. Tina ja hänen kirjailijamiehensä Reko Lundán julkaisivat vuonna 2006 teoksen Viikkoja, kuukausia, joka kertoo nuoren perheenisän sairastumisesta aivokasvaimeen ja perheen sinnittelystä isän sairauden edestessä. Ensimmäinen kesä on tavallaan jatkoa kirjalle Viikkoja, kuukausia, vaikka kirjan henkilöt oli eri. Tässä kirjassa kerrotaan surutyönsä jo tehneistä ihmisistä, joiden on aika katsoa tulevaisuuteen.

Tarina sijoittuu muutaman kesäisen viikon ajalle kesämökille, jonne kirjan kertoja-Sanna muuttaa tyttärensä Ullan ja parin ystäväperheen kanssa. Sanna on kyllästynyt olemaan yksin aikuinen ja kestämään teini-ikäisen Ullan kiukunpuuskat. Hän kaipaa rinnalleen miestä, joka pitäisi sylissä ukkosella, kutsuisi rakkaakseen ja jonka mielestä Sanna olisi maailman kiihottavin olento. Mielessä Sanna pyytää kuollutta aviomiestään Paulia lähettämään hänelle jonkun ihanan miehen. Sannan toive toteutuu, kun mökille tulee Harri-niminen mies, ja pariskunnalla synkkaa heti. Rakastuminen ei kuitenkaan ole aivan niin helppoa, kun Sanna kuvitteli.

Tosi hyvä ja todentuntuisesti kerrottu kirja yksinäisyydestä, ystävydestä, parittomuudesta, parillisuudesta, liian suuresta muutoksesta ja sopeutumisesta siihen sekä äidin ja tyttären yhteisestä ponnistelusta kohti parempaa tulevaisuutta. Vaikka kirjan pääteemana olikin osoittaa, että elämä voittaa, niin minusta tämä kirja oli jotenkin surullinen. Melkein itkin tätä lukiessa enkä kyllä ikinä liikutu kirjojen ääressä!

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Kabulin kirjakauppias


Khaled Hosseinin kirja Tuhat loistavaa aurinkoa jätti kiinnostuksen Afganistaniin ja naisten elämään siellä. Onneksi löysin kirjaesittelyn Åsne Seierstadin kirjasta Kabulin kirjakauppias, joka on dokumenttiromaani tavallisten afganistanilaisten elämästä. En kuollaksenikaan muista, kenen blogista tämä esittely on peräisin, mutta kiitos kuitenkin suosituksesta. Kirja oli mahtava lukuelämys.

Nuori norjalaistoimittaja Åsne Seierstad oleskeli Afganistanissa talibanien kukistumisen jälkeen. Hän tutustui Kabulissa kirjakauppias Sultan Khaniin ja sai idean kirjoittaa kirjan tavallisista ihmisistä, jotka nyt joutuivat muutosten kouriin. Åsne asui perheen luona kevään 2002 ja tutustui perheenjäseniin eli Sultanin kahteen vaimoon, lapsiin ja muihin sukulaisiin. Åsne kävi perheen kanssa basaareissa, kylpylässä, kauneushoidoissa ja häissä. Naisten kanssa kaupungilla liikkuminen on rajattua, mutta miesten kanssa Åsne sai liikkua vapaammin. Niinpä hän kävi myös kirjakaupoissa ja matkoilla. Åsne pukeutui burqaan, koska olisi herättänyt muuten kohtuuttomasti huomiota ja lisäksi burqan alta sai tutkailla rauhassa ympäristöä.

Kabulin kirjakauppias kertoo kielletystä rakkaudesta, järjestetyistä avioliitoista, rikoksista ja rangaistuksista, ankarista säännöistä, nuorten kapinoinnista sekä ennen kaikkea tavallisista ihmisistä, jotka yritävät selvitä elämästä maassa, joka on parasta aikaa suurten muutosten kourissa ja rakentaa parempaa tulevaisuutta.

Kabulin kirjakauppiaassa oli paljon järkyttäviä ja inhottavia kohtia. Erityisesti kosketti naisten kohtalo, sillä avioliitot ovat suureksi osaksi järjestettyjä ja nuoret naiset saattavat joutua isänsä ikäisten miesten kakkosvaimoksi. Eikä naimissa oleminen ole helppoa: nuoren naisen arvo mitataan immenkalvolla kun taas vanhemman naisen arvon mitta on saatujen lasten, erityisesti poikien, määrä. Tuntuu kauhealta ajatella, että nämä asiat ovat arkipäivää, eivätkä afganistanilaiset itse näe tässä mitään erikoista. Tämä kirja jätti mietittävää pitkäksi aikaa.

lauantai 1. elokuuta 2009

Hukkakauraa

Hukkakauraa! Pakkala on akkala! Nämä Kytöjokelaisten miesten pilkkahuudot Pakkalan valkokiharainen Anna muistaa, kun hän palaa opiskelujen jälkeen kotikonnuilleen Pohjanmaan lakeuksille Enni Mustosen kolmannessa romaanissa Hukkakauraa. Anna asettuu asumaan takaisin kotitilalleen Pakkalaan, joka isäntien puuttuessa on aina ollut Kytöjoen silmätikkuna. Pitäjän isoiset, erityisesti Knuuttilan Oiva-vainaa, ovat aina yrittäneet jallittaa Pakkalaa milloin missäkin asiassa.

Kytöjoella Anna joutuu ensitöikseen selvittelemään tiehanketta, joka uhkaa jättää alleen Pakkalan pellot, joista on kaiken kukkuraksi juuri löytynyt hukkakauraa. Lisäksi Annaa työllistää käsityönopettajan työ kansanopistossa. Suuri osa opiskelijoista on innokkaita käsityöläisiä, mutta joukossa on myös niitä, joiden kanssa Annan kärsiväälisyys on kortilla. Ristiriidat saadaan kuitenkin sovittua ennen maakunnan suurta näyttelyä, josta tulee Kytöjokelaisten voimannäyttö. Eikä kirjan loppuessa Pakkalan vainioilla kasva ainuttakaan hukkakauraa.

Ihanasti kirjoitettu kirja, joka kertoo totuudenmukaisesti maatilan elämästä ja ylipäätään elämästä pienessä maalaispitäjässä, sen iloista ja suruista ja pohjalaisesta elämästä. Eniten pidin Pakkalan perheen jäsenistä, rautaisesta Fiia-mummasta, Annan reippaasta Martta-äidistä ja tomerasta Saara-sisaresta, joka hoitaa Pakkalaa sekä Saaran lapsista. Kaikki henkilöt oli kuvattu todella aidoiksi. Tämä kirja kuuluu Mustosen top kolmoseen.