Lara Lington on tunnettu erittäin vilkkaasta mielikuvituksestaan, mutta nyt se tekee ihan erikoislaatuisia tepposia, sillä Lara saa seurakseen kuolleen isotätinsä haamun. Isotäti-Sadiella on ongelma, sillä hän on kadottanut kallisarvoisen kaulakorunsa eikä suostu lepäämään rauhassa ennen kuin koru on löytynyt. Lara ryhtyy etsintäpuuhaan mielissään, sillä hän tarvitsee sydän- ja työsurujen lisäksi jotain muuta ajateltavaa. Charlestonin värittämällä 20-luvulla nuoruutensa viettänyt Sadie johdattelee Laran myös toinen toistaan hurjempiin bileisiin.
Tästä kirjasta nyt on oikein mahdotonta sanoa mitään. Tyypillinen hömppäkirja tämä ainakin oli, sillä tässä oli paljon huumoria, letkeyttä, koomisia tilanteita sekä tietysti komeita miehiä ja romanssinpoikasia. Kirjan luettua jouduin varovasti myöntämään, ettei Kinsella taida olla ihan täysin menetetty tapaus, ja yli vuoden kirjahyllyssäni lukematta lojunut Salaisuuksia ilmassa saattaa hyvin tulla jossain vaiheessa luetuksi. Ainoa asia, minkä takia vähän kiristelin hampaitani, oli tuo kummitusjuttu. Olen niin jalat tukevasti maassa -tyyppi, etteivät kaikenmaailman kummitukset saa mua innostumaan, mutta ehkäpä se nyt tämän kerran menee:) Erityisen ihanana mieleen jäi 20-luvun kuvaus, ja vaikkei sitä ihan hirveästi ollut, se kuitenkin raikasti koko tarinaa.
Jos etsit jotain luettavaa hömpännälkään, se voisi olla tämä.
