torstai 21. toukokuuta 2009

Rakkautta au lait

Tuskinpa kukaan viime aikoina naistenlehtiä selannut on voinut välttyä huomaamasta Kira Poutasen uusinta kirjaa Rakkautta au lait, jota on kutsuttu suomalaiseksi chick litiksi. Suomalainen chick lit on (toistaiseksi vielä) melkoisen harvinaista herkkua, joten siksi tästä Poutasen kirjasta on pidetty suhteellisen kovaa meteliä. Kirja on kuulemma saanut alkunsa siten, että kustantajat ovat huomanneet chick litin olevan vuosittain myydyimpien kirjojen joukossa, mutta Suomesta tämä kyseinen genre puuttuu lähes tyystin. Niinpä WSOY tilasi Poutaselta jonkun hilpeän ja viihdyttävän, naisille suunnatun kirjan. Poutanen tarttui haasteeseen, ja niin syntyi Rakkautta au lait, joka todellakin on hauskinpia pitkiin aikoihin lukemiani kirjoja. Tällaisen kirja-ahmatin piti jo alkaa hieman säännöstellä lukemaansa, jotta tätä herkkua olisi riittänyt pitemmäksi aikaa.

Kirjan päähenkilö on hieman alle kolmekymppinen taideopiskelija Lara, jonka opinnot eivät tosin mene täysin putkeen ja tämän vuoksi opettaja kehottaa Laraa ottamaan hieman etäisyyttä opintoihin. Maitokahvin ja croisanttien vannoutuneena ystävänä Lara ottaa kurssin kohti niiden luvattua maata, Ranskaa, ja päätyy Nizzaan. Nizzassa Lara törmää pian Ninan, jonka luokse hän pääsee asumaan. Taideteorian kehittely jää vähän vähemmälle, kun Lara menee töihin kahvilaan. Onnettomuuksille alttiille Laralle kahvila ei tosin ole mikään maailman paras työpaikka, sillä häneltä tuppaavat kahvit lennellä vähän mihin sattuu. Erään kompastumisen seurauksena Lara törmää pariisilaiseen tsiljonäärimieheen, mister vessapaperiin, ja jatko on kuin suoraan elokuvasta: Lara huomaa pian asuvansa Charlesin kanssa hulppeasti keskellä Pariisia, ajelevansa limusiinilla, ostelevansa luksusvaatteita Charlesin laskuun sekä pyörivänsä seurapiireissä. Luksuselämään totuttautuminen vie Laralta oman aikansa ja juuri, kun kaikki alkaa mennä nappiin, Lara huomaa paratiisissa olevan useampiakin käärmeitä. Kaikki ei tosiaankaan ole aivan niin ihanaa kuin luulisi…

Kirja oli siis viihdyttävintä mitä olen aikoihin lukenut ja Poutanen osaa kirjoittaa osuvasti ja hauskasti. Muutamissa kohdin (varsinkin alussa) tosin tuntui siltä, että kirjailija keskittyi enemmän keksimään huvittavia yksityiskohtia kuin viemään tarinaa eteenpäin. Loppua kohden tarina parani ja lukutahti sen kun kiihtyi. Risuja lopusta, joka oli jokseenkin sekava ja äkkinäinen- aivan kuin kirjailijalle olisi tullut kiire lyödä piste loppuun. Rakkautta au lait on aika paljon samanlainen kirja kuin Laura Saaren Tyyppiteoria, jota olen jo ehtinyt hehkuttaa jossain aiemmassa postauksessani. Jos siis olet lukenut Tyyppiteorian, kannattaa lukea tämäkin. Ja vaikket ole lukenutkaan, lue silti tämä Rakkautta au lait. Se on juuri sopivaa luettavaa esim. tenttikirjojen välissä:)

maanantai 4. toukokuuta 2009

Musta

Musta on Eppu Nuotion esikoisdekkari ja Pii Marinista kertovan sarjan ensimmäinen osa. Pii on toimittaja, joka siirretään Pasilasta Turkuun tekemään ohjelmia. Pii on viihtynyt Helsingissä hyvin, mutta monille katsojille musta nainen uutisissa on kauhistus. Pii saa kummallisia puhelinsoittoja ja kirjeitä, ja niin hänet siirretään Turkuun pois ihmisten silmistä. Kun avomieskin löytää uuden naisen, ei Piitä pidättele mikään pääkaupungissa. Toimituksessa Pii saa heti raportoitavaksi Käkelän kirkkoherran surman. Kuka halusi murhata viimeisillään raskaana olevan naisen, joka on kaikenlisäksi pappi. Henkilökohtaiset syyt ajavat Piitä tutkimaan tapausta tarkemmin, eikä aikaakaan kun toimittaja joutuu elämänsä pinteeseen.

Musta on Nuotion dekkareista ehdottomasti paras ja sen aihe on todella herkullinen: raskaana olevan pappisnaisen murha, joka sekoittuu myös muihin murhiin. Varsinainen sarjamurhaajatarina siis. Mustassa kiinnostavaa on myös tv- ja radiotyön asiantunteva kuvaus sekä ajankohtaisten aiheiden eli rasismin tuominen mukaan tarinaan. Musta on kirjoitettu vetävästi, mutta niin tässä kuin monissa muissakin Nuotion dekkareissa, murhaaja selviää melko yllättäen. Tässä kuitenkin annetaan teolle selvä motiivi. Välillä ruumiinavauspöytäkirjojen ja eri sairauksien kuvailu menivät yli hilseen- minulla kun ei ole alan sanasto kovin hyvin hallussa:)

Kaiken kaikkiaan mukaansatempaava ja nopea lukukokemus.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Hurmaava mies

Uutinen hurmuripoliitikko Paddy de Courcyn kihlauksesta kohahduttaa koko maata, mutta neljälle naiselle se on erityisen merkityksellinen.

Stylisti Lolalla on toden totta syytä olla kiinnostunut siitä, kenet Paddy nai, sillä vaikka hän on tämän tyttöystävä, Lola ei ole tuleva morsian. Murheenmurtama Lola pakenee Dublinista pieneen rannikkokylään toipumaan. Lomaidylli kuitenkin rikkoutuu, kun paikalle päristelee helikopterillaan piinkova toimittaja Grace. Hän on päättänyt kirjoittaa paljastusjutun de Courcystä ja uskoo, että Lolalla on hallussa tarinan ainekset. Marniella, Gracen kaksoisisarella, voisi myös olla Paddysta paljon kerrottavaa. Paluu menneisyyteen uhkaisi kuitenkin romuttaa Marnien huolella rakentaman täydellisen elämän kulissit. Entäpä tuleva rouva de Courcy, Alicia? Hän on odottanut tätä hetkeä kauan ja päättänyt ryhtyä täydelliseksi poliitikon vaimoksi. Mutta tunteeko Alicia todellisen, kamalan hurmaavan Paddy de Courcyn?

Näin kerrotaan Marian Keyesin Hurmaavan miehen takakannessa. Hurmaava mies on samanlaista kevyttä hömppää kuin Keyesin aiemmatkin romaanit, mutta viihteellisten ainesten sekaan on tällä kertaa upotettu myös vakavampia kertomuksia alkoholismista, parisuhdeväkivallasta ja sairaasta vallanhimosta toista ihmistä kohtaan. Olen aina miettinyt, miksi naiset pysyttelevät kimpassa sadististen ja väkivaltaisten miesten kanssa ja Hurmaava mies tarjoaa kysymykseeni yhden vastauksen. Ihmisen ulkokuoresta ei todellakaan voi tietää, mitä sisällä liikkuu.

Hyvä kirja, joskaan ei mahdu Marian Keyesin parhaimpien kirjojen joukkoon.

Brysselinkaalia

Enni Mustosen Brysselinkaalia sijoittuu nimensä mukaisesti sekä Brysselin europaratiisiin että Suomen maaseudulle. Kirjassa eletään aikoja, kun Suomessa vasta valmistaudutaan liittymään EU:hun ja väännetään kovasti liittymisen puolesta ja vastaan.
Haapasen Elina on vastavalmistunut maisteri. Hän kuuluu niihin onnekkaisiin, jotka pääsevät Brysseliin haistelemaan eurotuulia. Aluksi elämä suurkaupungissa on hohdokasta, mutta vähitellen kaupunki menettää loistoaan, ja työkin Finnfoodin toimistolla on pelkkää paperinmakuista raportointia ja tietojen keruuta. Epäonnistunut romanssi ja epämääräiset työkuviot saavat aikaan sen, että vuoden jälkeen Elina palaa sydän ja itsekunnioitus säröillä takaisin Suomeen.

Suomessa Elina on hetken tyhjän päällä ilman töitä ja asuntoa, kun eläminen kaksin äidin kanssa ja kaikkitietävän isosiskon neuvot eivät erityisemmin houkuta. Elina on päättäväinen ja fiksu nuori nainen, joka haluaa elämältään enemmän. Niinpä hän pakkaa paperinsa ja muuttaa kesäksi Heimo-enonsa ja Helmi-mummonsa luo Savikoskelle valmistelemaan lisensiaattityötään. Työstä ei tosin meinaa aluksi tulla mitään, kun Elina valjastetaan naapuriin kotipiiaksi. Maatalo ja etenkin sen kaksi pientä, äidin hylkäämää pikkupoikaa, saavat Elinan miettimään elämäänsä uudelleen. Voittaako suomalainen maaseutu Brysselin kansainväliset kuviot? Elämä kutsuu Elinaa, mutta uskaltaako hän vastata elämän kutsuun?

Silloin, kun EU:sta päätettiin, olin ihan pieni lapsi, mutta todennäköisesti se on ollut juuri tällaista kuin Mustonen Brysselinkaalissa kuvaa. Kirja on myös hieno kuvaus suomalaisesta maaseudusta sekä suurkaupungista, ja erilaiset ihmiset on kuvattu aidosti ja asiantuntevasti. Ihana kesätarina!

perjantai 1. toukokuuta 2009

Toinen kevät

Toinen kevät on hieman vanhempaa Enni Mustosta 80-luvun lopusta, mutta kirja on aivan yhtä hilpeä, rentouttava ja rohkaiseva kuin muutkin Mustoset. Kirjan pääajatuksena kun on rohkaisevasti, että vanhat haavat voivat arpeutua ja rakastua voi aina uudelleen.

Toisen kevään päähenkilö on keski-ikäinen Sinikka Honkanen, jonka elämältä putoaa pohja, kun hänen aviomiehensä vaihtaa Sinikan yks kaks puolta nuorempaan naiseen. Miehen mukana menevät niin asema, itseluottamus kuin vanha tuttavapiirikin. Sinikka on jo vuosikaudet elänyt edustusrouvana ja hoitanut kotia Maurin luodessa uraa. Nyt, kun mies on lähtenyt ja lapset ovat aikuisia, Sinikka tuntuu tukehtuvan kodin yksinäisten seiniä sisäpuolella. Ollessaan sairaalassa tapaamassa tytärtään, Sinikka törmää entiseen kotisiivoojaansa, joka työskentelee sairaala-apulaisena. Tapaaminen jää mietityttämään Sinikkaa; onko hän kellastuneen ylioppilaslakkinsa kanssa sen kummoisempi kuin siivoojana häärivä Irja?

Sinikka ottaa rohkeaan askeleen ja lähtee töihin monien vuosien
jälkeen. Töissä Sinikka tapaa uusia ihmisiä, myös miehen, ja mikä parasta, saa jälleen itseluottamuksensa takaisin. Sinikka huomaa, että elämä voi antaa vaikka mitä, ja onhan olemassa vielä toinen kevät.

Vaikka kirja kertookin keski-ikäisen naisen selviytymistarinan, niin tarina oli kiinnostava myös tällaisen nuoremman lukijan näkökulmasta. Kirja antoi myös ajattelemisen aihetta, kun Sinikka lähtee ennakkoluulottomasti ja kaikkien yllätykseksi siivoamaan. Kirja antoi sen muistutuksen, että kaikkien, myös minun, pitäisi aina muistaa se, että ketään ei kannata vähätellä työn takia ja että kaikki työ on arvokasta.