torstai 3. toukokuuta 2012

Juonittelevien jumalten kaupunki

Joskus voi kirjoittaminen olla hankalaa. Olen yrittänyt kirjoittaa jo kahdesti arviota Lea Edwardsin Juonittelevien jumalten kaupungista, mutta kummallakin kerralla teksti on julkaisuvaiheessa kadonnut johonkin bittiavaruuteen enkä tallennuksesta huolimatta ole sitä löytänyt. Toivottavasti kolmas kerta sanoo toden...

Juonittelevien jumalten kaupunki on Lea Edwardsin neljäs kirja ja ensimmäinen fiktiivinen teos. Kirja sijoittuu Kreikkaan ja sen päähenkilö on jo varttuneempaan ikään ehtinyt Leena, joka on tutustunut menevään liikemies-Harryyn, avioitunut ja muuttanut tämän kanssa Ateenaan. Sopeutuminen uuteen maahan ja elämään kotirouvana miehen matkustellessa maasta toiseen ei ole kovin helppoa, vaikka Leena saakin paikallisista nopeasti tuttavia. Harryn työmatkojen aikana yksinoleminen uudessa paikassa ei ole helppoa, varsinkin kun asunto on niin kylmä, ettei mikään vaatemäärä ole kylliksi ja torakat kiusaavat. Kreikkalainen kulttuuri ja paikalliset ihmiset tekevät Leenan olon kotoisaksi, kuten myös Suomessa odottava tytär. Ja onneksi limppua voi leipoa myös Kreikassa. Eräänä päivänä Leena kohtaa torilla mystisen tumman naisen, joka liittyy Leenan elämään.

Juonittelevien jumalten kaupunki oli hurjan mielenkiintoinen lukukokemus, sillä se kertoi Kreikasta ja elämästä siellä asiantuntevasti. Asiantuntemus ei tosin ole mikään ihme, sillä Edwards on itse asunut Kreikassa, ja vaikka kirja onkin fiktiivinen, se perustuu hänen omiin kokemuksiinsa ja muistoihin. Vaikka Ateenaa kuvaillaankin paljon, ei teos ole mikään matkakirja vaan kertoo elämästä erilaisessa kulttuurissa ja sopeutumisesta erilaiseen elämään. Kirjassa kuvataan kulttuurien erilaisuutta realistisesti, joten tähän kirjaan kannattaa tutustua, jos haaveilee muutosta ulkomaille.

Teksti on sujuvaa ja sitä lukee mielikseen. Kirja on ohut, siinä on 161 sivua, mutta teksti on tiivistä enkä jää kaipaamaan mitään lisää, sillä kaikki oleellinen tulee sanottua. Mitään erikoisia juonikoukeroita kirjassa ei ole, vaan siinä kuvataan Leenan arkielämää Ateenassa, tuodaan esille Suomen ja Kreikan eroja sekä myös kreikkalaista tapakulttuuria esimerkiksi juhlien merkissä. 

Kokonaisuutena kirja on kiinnostava ja selkeä, jonka vahvuutena on Kreikan autenttinen kuvaus. Vaikkei maasta annettukaan yhtä silkoista kuvaa kuin matkatoimistojen esitteissä, minun matkakuumeni tämä kirja onnistui herättämään. Tekisi mieli lähteä matkalle Ateenaan, josta en aiemmin ole ollut kovin kiinnostunut. Lukiessani mietin tumman naisen tarpeellisuutta juonen kannalta. Kirja olisi ollut hyvä ilman tummaa naistakin. Tumman naisen tarina on kuitenkin perusteltua siinä mielessä, että sen avulla voi valottaa kreikkalaisten historiaa. Pisteet on vielä annettava kirjan nimestä, joka saa kirjan erottumaan edukseen. Vaikka romaanissa ei mitään erityisempiä juonitteluja ole, nimi saa kyllä uteliaisuuden heräämään.

4-/5

Kurkkaa myös Kirjavinkkien ja Mari A:n arviot.

Nordbooks 2012. 
161 sivua.

Ikkunat auki Eurooppaan -haaste: Kreikka