Kirjan päähenkilö on vähän alle nelikymppinen musiikkitoimittaja-Ingunn, joka on sinkku henkeen ja vereen. Ingunn laittaa nettideittipalstalle suorasukaisen ilmoituksen, joka houkuttaa etenkin nuoria miehiä. Heikkona hetkenä ikääntymistä kammoava Ingunn päättää hankkia kävelysauvat ja lähteä lenkkeilemään. Eräällä lenkillä Ingunn törmääkin pieneen tyttöön ja tämän yh-isään, joista muodostuu Ingunnille todella tärkeitä.
Kirja oli tosi suuri pettymys. Odotin enemmän nettideittailuun liittyvää juttua ja ehkä epäonnistuneita treffejä, mutta juoni olikin kopioitu suoraan Sinkkuelämästä. Tai oikeastaan kirja oli huonompi versio sinkkuelämästä, koska tässä pääosassa olivat lähinnä panot ja dokaaminen. Puuma-naisista olisi voinut kertoa vähän tyylikkäämmin ja ennen kaikkea vähemmän ennalta-arvattamammalla juonelle. Niin on tehnyt esim. Marja Björk kirjassaan Puuma. Se, että kirja oli niin ennalta-arvattava, teki tästä todella pitkästyttävää luettavaa, kun mitään jännitystä ei ollut. Eikä Sinkkuelämää-juonen toistelukaan ollut kirjalle oikein eduksi.
Hanna on kirjoittanut kirjasta myös arvostelun. Kannattaa kurkata se täältä. Muistakaa myös Hannan keväinen arvonta.
PS. Jos äänestettäisiin "Kirja, jota en kannen perusteella ainakaan lukisi", Satunnaista seuraa olisi mun ehdokassuosikki.
2/5
