keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kevytkenkäinen kummitus

Vaikka olenkin aikamoinen hömpän suurkuluttaja, Sophie Kinsellan kirjat ovat jääneet aika vieraiksi. Himoshoppaaja-sarjaa olen aloittanut varmaan kolme eri kertaa aina sarjan eri osista, mutta yhtäkään kirjaa en ole koskaan saanut loppuun asti. Ehkä mulla on sitten nuttura niin kireällä, etten näe mitään hauskaa siinä, että revitellään toisen ostosmanialla:) Kinsellan muita kirjoja on kyllä kehuttu tosi paljon, mutta tuskin olisin niihin tarttunut ilman chick lit -lukupiiriä, jonka yhtenä kirjana Kevytkenkäinen kummitus oli.

Lara Lington on tunnettu erittäin vilkkaasta mielikuvituksestaan, mutta nyt se tekee ihan erikoislaatuisia tepposia, sillä Lara saa seurakseen kuolleen isotätinsä haamun. Isotäti-Sadiella on ongelma, sillä hän on kadottanut kallisarvoisen kaulakorunsa eikä suostu lepäämään rauhassa ennen kuin koru on löytynyt. Lara ryhtyy etsintäpuuhaan mielissään, sillä hän tarvitsee sydän- ja työsurujen lisäksi jotain muuta ajateltavaa. Charlestonin värittämällä 20-luvulla nuoruutensa viettänyt Sadie johdattelee Laran myös toinen toistaan hurjempiin bileisiin.

Tästä kirjasta nyt on oikein mahdotonta sanoa mitään. Tyypillinen hömppäkirja tämä ainakin oli, sillä tässä oli paljon huumoria, letkeyttä, koomisia tilanteita sekä tietysti komeita miehiä ja romanssinpoikasia. Kirjan luettua jouduin varovasti myöntämään, ettei Kinsella taida olla ihan täysin menetetty tapaus, ja yli vuoden kirjahyllyssäni lukematta lojunut Salaisuuksia ilmassa saattaa hyvin tulla jossain vaiheessa luetuksi. Ainoa asia, minkä takia vähän kiristelin hampaitani, oli tuo kummitusjuttu. Olen niin jalat tukevasti maassa -tyyppi, etteivät kaikenmaailman kummitukset saa mua innostumaan, mutta ehkäpä se nyt tämän kerran menee:) Erityisen ihanana mieleen jäi 20-luvun kuvaus, ja vaikkei sitä ihan hirveästi ollut, se kuitenkin raikasti koko tarinaa.

Jos etsit jotain luettavaa hömpännälkään, se voisi olla tämä.

7 kommenttia:

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Kuuntelin tämän viime kesänä äänikirjana (ja kirjoitin äänikirjakokemuksesta blogiini). En tiedä, johtuiko formaatista tai mistä, mutta en innostunut tästä kirjasta. Ja samoin kuin sinä, minäkin olen jalat maassa-tyyppiä. Hauskoja kohtauksia oli toki paljonkin.

Minä olen lukenut yhden oikeasti hyvän Kinsellan kirjan, Varsinaisen talousihmeen. Se nauratti ja sen ironiakin osui.

Amma kirjoitti...

Minultakin on mennyt Kinsella ohi ja minäkin pyörittelin niitä kirjastossa kädessäni pari viikkoa sitten. Pitäisi kokeilla yksi kirja, niin tietäisin, mistä on kyse. Himoshoppaaja-sarjan ensimmäistä ei kuitenkaan ollut hyllyssä, ja näistä muista en tiedä mitään. Chick lit + kummitukset kuulostaa minunkin makuuni vähän turhan lennokkaalta yhdistelmältä :)

Réa kirjoitti...

Minä taas pidän tästä kirjasta kovastikin, Kinsellan kirjoista jaetulla ykkössijalla Remember me'n kanssa. Minä en yleensä pidä yliluonnollisuuksista muuten reaalimaailmaan sijoittuvassa tarinassa, mutta tässä se toimi ja Sadie oli mielestäni aivan ihana kasvattaessaan Laraan vähän selkärankaa. :)
En sitten tiedä johtuuko hyvyys siitä että luen kinsellat englanniksi enkä välttämättä tajua kielen latteuksia. Luin jonkun himoshoppaajan kerran suomeksi ja mielestäni käännöksen kieli on paljon tökerömpää kuin alkuperäisen.. Tuntuu että chicklit-kirjallisuuden kääntämiseen ei oikein panosteta vaan kirjat halutaan vain vähin kustannuksin ja nopeasti ulos?

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Tuosta Réan kommentista tuli mieleeni, että kuuntelin kirjan englanniksi ja unohduin kuuntelemaan nimenomaan ihanaa brittienglantia - tarina jäi. :)

Susa P. kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista!

Lumiomena, Varsinainen talousihme pitäisi varmaan minunkin lukea, koska sitä on kehuttu aika paljon.

Amma, jos haluat lukea jonkun Kinsellan kirjan, ei kannata ottaa mitään Himoshoppaajaa. Ainakin minulle monet ovat vakuutelleet, että nämä yksittäiset kirjat ovat paljon parempia:)

Rea, mun kielitaito ei riitä lukemaan englanniksi, mutta monet ovat kyllä moittineet, että suomalaiset käännökset ovat ihan ala-arvoisia. Se on mun mielestä vähän tyhmää: ihan kuin arvotettaisiin että chick lit ei ole mitään hyvää kirjallisuutta, ei käännöstäkään tarvitse tehdä ihan kybällä.

Susa kirjoitti...

Kinsellan Varsinaista talousihmettä minäkin suosittelen! Olen lukenut tätä lukuunottamatta kaikki Kinsellan käännökset. Kun Himoshoppaajat tulivat silloin vuosikausia sitten ekan kerran käännöksinä yksi kerrallaan, ihastuin. Nauroin vedet silmissä Beccan toilailuille ja ostosmanialle, mutta enää muutamaan vuoteen en ole innostunut. Päinvastoin on alkanut vähän ärsyttää tuo piirre kirjassa ja siten koko kirjan idea vesittyy.

Susa P. kirjoitti...

Lisää kehuja Varsinaiselle talousihmeelle, kuulostaa lupaavalta:) Mä ajattelin kanssa niin, että Himoshoppaaja toimii ehkä paremmin, jos ei lue koko sarjaa, koska mäkin ihmettelen sitä (vaikken ole sarjaa lukenut), miten Becca aina vaan jaksaa shoppailla, vaikka ikää karttuu, eikö se ikinä viisastu?