tiistai 15. maaliskuuta 2011

Bagdadin prinsessa

Tänä keväänä ilmestynyt Parisoula Lampsoksen (en ole varma sukunimen taivutuksesta, joten käytän vain etunimeä) ja Lena Katarina Swanbergin teos Bagdadin prinsessa. Elämäni Saddamin kanssa kertoo Parisoulan ja Saddam Huseinin romanssista yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Parisoula asuu tätä nykyä Ruotsissa ja siellä häntä on kirjaa varten haastatellut toimittaja-kirjailija Lena Katarina Swanberg, joka haastattelujen jälkeen kirjoitti tämän kirjan. Koska tästä on vaikea sano mitään kertomatta kirjan tapahtumista, kannattaa lopettaa lukeminen tähän ellei halua ottaa riskiä juonipaljastuksista.

Parisoula ja Saddam tapaavat ensimmäisen kerran vuonna 1968, jolloin Parisoula on vasta 16-vuotias, Saddam miltei puolet vanhempi. Parisoula on varakkaan kreikkalaislähtöisen, mutta Bagdadiin asettuneen perheen tytär, joten ei ihme, että Saddam kiinnostuu hänestä. Parisoulan perhe ei ole suhteesta kovin innoissaan, mutta kun Saddam jotain haluaa, hänelle ei sanota ei. Parisoula paljastaa kirjassa, ettei heidän välillään ollut mitään suurta rakkaustarinaa, mutta seksuaalinen vetovoima on heidän välillään on suurta. Parisoula on Saddamin rakastajatar yli kolmekymmentä vuotta, vaikka tuohon aikaan mahtuu taukojakin, kun Parisoula menee naimisiin rakastamansa miehen kanssa ja saa lapsia. Saddam ei tietenkään sulata Parisoulan avioliittoa vaan yrittää kaikin tavoin tehdä Parisoulin perhe-elämästä helvettiä.

Kirja oli todella mielenkiintoista luettavaa, ei ehkä mikään kovin mullistava tai pitkäksi aikaa mieleenjäävä lukukokemus, mutta kyllä tähän kannatti tartua. Oli kiinnostavaa lukea Parisoulan syistä jäädä Saddamin luokse, vaikkei sitä syytä tietysti ole kovin vaikea arvata. Kirjassa oli myös monia järkyttäviä kohtia, jotka liittyivät Saddamin hirmuhallintoon. Päällimmäisenä mieleen jäi Saddamin poika Udai, jonka naisiin kohistuva silmitön väkivalta sai voimaan pahoin; siltä ei säästynyt edes Parisoulan oma tytär. Udailla oli tapana järjestää hurjia juhlia, joissa naisia raiskattiin ja käytettiin muutenkin hyväksi. Näistä naisista ei juhlien jälkeen yleensä kuulunut mitään, vaan he joutuivat salaperäisiin auto- tai muihin onnettomuuksiin. Kauhein juttu oli Bagdadissa kiertänyt huhu, missä nuori nainen olisi valeltu hunajalla ja heitetty sitten nälkäisille koirille.

Iso kiitos kirjalle on annettava siitä, että se oli niin selkeä. Tapahtumat etenivät kronologisesti, mikä helpotti lukemista paljon. Luin äskettäin yhtä elämäkertaa, mutta jätin sen kesken, kun kirjassa oli vähän liikaa takaumia ja ennakointeja. Nyt osasin arvostaa selkeästi etenevää tarinaa. Minulla ei ole juurikaan pohjatietoja Saddamin ajan Irakista tai Irakin (historiallisesta) tilanteesta yleensä, mutta onneksi kirjassa oli muutamassa kohtaa annettu taustaa tapahtumille, eikä onneksi minään pitkinä jaarituksina vaan tiiviinä, alle sivun pakettina. Tapahtumapaikkojen hahmottamista selventävät myös kirjan etu- ja takakannessa olevat kartat keskeisistä tapahtumapaikoista Bagdadissa.

7 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja taidan lukea kirja jos se osuu silmääni jossakin:) kiitos vinkistä!:)

Susa P. kirjoitti...

Sanna, ole hyvä. Kannattaa uteliaisuuttaan tutustua.

Paula kirjoitti...

Hyvän elämäkerran kirjoittaminen todellakin on taitolaji. Viimeksi olen lopettanut Oprahista kertovan tiiliskiven, ja siinäkin meni ajat päällekkäin, eli ihan selkeää kronologiaa ei ollut. Tässä varmaan on auttanut se, että on ollut pääasia kuvata Saddamin ja Parisoulan suhdetta (?), joka sinänsä kehittyy lineaarisesti ajassa. Sen Sijaan jollain Oprahilla on mahdottoman iso verkosto ja monia suhteita, jotka ovat oleellisia hänen henkilökuvansa ja uransa näkökulmasta. Siinä on todella haastetta pitää juttu kasassa. :-)

Nyt luen elämäkerrallista Mitfordin tytöt -teosta. Siinä minua on häirinnyt henkilöiden paljous, vaikka ajallisesti se soljuu järjestyksessä eteenpäin. Päähenkilöitä kyseisessä opuksessa on jo kuusi, joilla kaikilla lukuisia lempinimiä... No, tässä vaiheessa tarinaa olen jo oppinut muistamaan tärkeimpien henkilöiden nimet.

Monenlaista yritystä ja kokonaisuutta on kyllä olemassa. Taitolaji.

Kirjahiiri kirjoitti...

Tv:stä tuli jokin aika sitten pätkä naisen haastattelua ja satuin olemaan juuri tv:n ääressä. Pitäisi varmaan lukaista kirja joskus :)

Susa P. kirjoitti...

Paula, hyvä että toit esille sen että hyppäyksiä ei ole, koska parisuhde etenee lineaarisesti ajassa (enpäs tuota itse hoksannutkaan:D) Ja koska Parisoula itse on tässä tekijänä ei tässä ole ole myöskään lähdeviitteitä toisin kuin vaikkapa Eva Braunin elämässä, jossa viittaukset häiritsivät välillä aika paljon. Mitlefordin tytöt on muuten myös minun lukulistallani.


Kirjahiiri, mulla on mennyt tämmöinen ohjelma ihan ohi:( Harmi, sillä se olisi voinut olla kiinnostava. Suosittelen kyllä lukemaan tämän kirjan, jos se sattuu eteen tulemaan:)

Norkku kirjoitti...

Huomasin vasta että täällä olikin tuttu kirja... Luin itsekin Bagdadin prinsessa vähän aikaa sitten ja jäin miettimään muutamaa asiaa.

Parisoula monesti mainitsi pelkäävänsä Saddamia, mutta sitten kuitenkin kirjasta paistoi myös jonkinlainen rakkauskin. Se tuntui aluksi aika hämmentävältä. Vihan ja rakkauden välillä on joskus pieni ero?

Rohkea nainen tämä Parisoula kyllä on, jokainen ei välttämättä rohkenisi tulla esiin Saddamin rakastajattarena.

Susa P. kirjoitti...

Norkku, minä kanssa kummastelin tuota vihan ja rakkauden välillä olevaa pienen pientä eroa. Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että Parisoula on rohkea nainen, harvalla tosiaan olisi kanttia tulla esiin Saddamin rakastajattarena.