Sun ystäväsi armaasi

Mikäs sopisikaan naistenpäivän aattoon sopii hyvin naisten välisestä ystävyydestä kertova kirja. Taisin hehkuttaa Syyslaulun olevan Pirjo Rissasen paras kirja, mutta tarkemmin ajatellen viimeksi lukemani Sun ystäväsi armaasi kiilaa kyllä ykköspallille.

Sun ystäväsi armaasi -kirjan päähenkilöt Eeva ja Silva ovat olleet parhaat ystävykset joskus lapsuudessa, mutta Eevan muutto toiselle paikkakunnalle katkaisi naisten yhteydenpidon moneksi vuodeksi. Sattumalta he törmäävät toisiinsa Stockmannilla ja alkavat verestää vanhoja muistoja. Eeva on teini-ikäisen Selinan yksinhuoltajaäiti ja pienipalkkainen toimistotyöntekijä, Silva taas on varakas toimitusjohtajan rouva, joka on jäänyt lapsuudenmaisemiin Järvienkylään. Naiset alkavat lämmitellä ystävyyttään, ja kun Silva saa keploteltua Eevalle työpaikalla miehensä firmasta, on Eevalla ja Selinalla edessään uusi elämä Järvienkylässä. Silva tutustuu tuolla paremmin myös Selinaan, ystävystyy tämän kanssa ja alkaa hankkia niin äidille kuin tyttärellekin kalliita lahjoja ja tavaroita. Ensin Silvan huomio imartelee kumpaakin, mutta vähitellen äiti ja etenkin tytär kiusaantuvat kalliista lahjoista ja kiusallisesta huomiosta ja ihmettelevät samaa kuin muukin kylä: mikä Silvaa oikein vaivaa?

Kirjan ehdottomaksi plussapuoleksi laitan kyllä jännittävän ja otteessa pitävän juonen. Tarina oli aiheeltaankin sellainen, ettei koskaan tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä se oli täynnä kutkuttavia, tosin aika tavallisiakin, piirteitä. Silvan käyttäytyminen oli psykologisesti ajatellen kiinnostavaa, ja rupesin jo keittiönpöytäpsykologina antamaan hänelle diagnoosia. Syytä Silvan käytökselle ei suoranaisesti annettu, mutta rivien välistä pystyi kyllä lukemaan aika paljon. Vaikka Silva olikin tarinan pahis, en voinut olla säälimättä häntä. Vaikka olisi kuinka paljon rahaa, ei sillä voi saada kaikkea haluamaansa. Kirjassa oli lyhyt takauma Eevan ja Silvan lapsuuteen, mikä oli hyvä, koska se selvensi hyvin paljon asioita Eevan ja Silvan myöhemmistä vaiheista. Suurin osa tapahtumista kerrottiin Eevan näkökulmasta, muutamissa kohdin vuoro annettiin Silvalle, Selinalle tai Eevan Tessa-siskolle, mutta Silvan näkökulmaa jäin kaipaamaan enemmän: Eevakaan ei ollut pelkkä pulmunen ja siksi olisin halunnut tietää Silvan reaktion niihin asioihin, joissa Eeva töppäsi.

Kaiken kaikkiaan kirja oli nopeaa ja otteessaan pitävää luettavaa. Jos on lukenut jonkun Pirjo Rissasen kirjan, ei tätäkään voi ohittaa. Takuutavaraa.