keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kahden maailman tyttö

Maahanmuuttajatyttöjä on käsitelty viime vuosina useissa kirjoissa, kuten Parvekejumalat, Minne tytöt kadonneet sekä Layla. Siksi olikin paikallaan, että myös nuortenkirjassa käsiteltäisiin näitä ajankohtaisia aiheita. Tähän  kuumaan perunaan on tarttunut Marja-Leena Tiainen uusimmassa nuortenromaanissaan Kahden maailman tyttö. Tiainen on aiemminkin kuvannut maahanmuuttajanuoria Alex-kirjasarjassaan, jota en tosin ole lukenut, mutta tämän kirjan jälkeen kiinnostaisi kovasti tutustua näihin kirjoihin.

Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Tara, joka elää aivan kirjaimellisesti kahden maailman tyttönä. Tara haaveilee normaalin 17-vuotiaan tytön elämästä, jolloin voisi kulkea vapaasti farkuissa kaupungilla ja tapailla poikia. Taran perheen kulttuuri kieltää kuitenkin kaiken tuon ja kieltoa valvovat Taran veljet ja muut lähipiirin veljet. Tara yrittää kapinoida, mutta kapinoinnin seurauksena tilanne kärjistyy siten, että Tara joutuu piiloutumaan turvakotiin toiselle paikkakunnalle. Turvakodissa Tara tutustuu monenlaisiin naiskohtaloihin, joista tärkeimmäksi muodostuu alkoholisti-isän tytär Linda, turvakodin harjoittelija. Sopeutumista uuteen elämään haittaa koti-ikävä sekä paljastumisen pelko. Vaikka turvakoti sijaitseekin toisella paikkakunnalla, ei Tara voi ottaa rennosti, sillä missä tahansa voi tulla valvova silmä vastaan.

Enpä voi kirjan jälkeen sanoa kuin "huhhuh". Tiainen kirjoittaa aidosti ja elävästi ja on myös selvästi perehtynyt asiaan. Joensuussa asuessani kävin joskus kuuntelemassa, kun Tiainen kertoi kirjoihin liittyvästä taustatyöstään ja esim. Alex-kirjoja varten hän vietti pitkiä aikoja turvakodissa seuraamassa sen arkea. Taran tarina on koskettava ja aidon oloinen: hänellä on taatusti (valitettavasti) kohtalotovereita, vaikka tarina onkin fiktiivinen. Kirja herätti monenlaisia tunteita: surua, vihaa ja hämmennystä. Ettei liian rajuksi menisi, tarinassa on kuitenkin onnellinen, tosin vähän avoimeksi jäävä loppu. Tiainen on taattu kirjailija, tykkään lukea hänen kirjojaan, koska ne on sujuvasti kirjoitettu ja aiheeltaan mielenkiintoisia. Ei siis pelkkää koulu-koti-kaverielämää vaan myös muita, vakavampia aiheita. Kahden maailman tytössäkään ei ole mitään valittamista. Ainoastaan henkilöiden käyttämä kieli särähtää korvaan: minusta maahanmuuttajille ei sovi kirjakieli, jota kirjassa käytetään, sillä puhekielenhän he ensimmäisenä oppivat. Muuten mielenkiintoinen aihe tekee Kahden maailman tytöstä Tiaisen parhaimman kirjan.

Vaikka kirja olikin sinänsä nopealukuinen, ei sitä aiheen takia kovin nopeasti pystynyt lukemaan. Mietin myös, kenelle kirja sopisi. Kirja on nuortenkirja, mutta kovin nuorille en tätä kirjaa suosittelisi juuri sen aiheen takia. Ehkä 9.-luokkalainen alkaisi olla jo sopivaa kohderyhmää, sillä silloin ymmärtäisi eri kulttuureita ja niiden toimintatapoja paremmin. Aina nuortenkirjaa lukiessani mietin olisiko tässä sellainen kirja, joka kelpaisi nirsoille nuorille lukijoille. Pahoin pelkään, että tämä ei suurinta osaa nuorista kiinnostaisi, sillä kokemusteni mukaan kirjoissa pitää olla glamouria, ei mitään tavallisen tylsää elämää, jotta se kelpaa. Se on sääli, sillä aihe on hyvin ajankohtainen ja tärkeä. 

Psst. Saran kirjat -blogissa on mielenkiintoinen postaus ja keskustelua nykynuorten lukutottumuksista.

4/5
Tammi 2011.
261 sivua.

11 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Mie en tätä kirjaa tiennyt, mutta kuulostaa aika hyvälle nuortenkirjalle. Mielenkiintoinen huomio kielestä, sillä harvemmin tosiaan maahanmuuttajanuoret puhuvat vahvaa kirjakieltä.

Booksy kirjoitti...

Kiinnostavaa! Neitien kanssa on kuunneltu joskus automatkoilla Alex-sarjaa, ja yhden osan taisin lukeakin (ihan itsekseni siis - lainasin toiselle mutta luinkin sitten itse). Pidin sitä ihan hyvänä, hauska kuulla että Tiainen on tarttunut taas kovaan aiheeseen. Ei ollut kesymmästä päästä ne Alex-kirjatkaan... :-)

Morre kirjoitti...

En (enää) näistä nuorten kirjoista juuri innostu, mutta tämä kuulosti aika kiinnostavalta. Nimi muistiin...

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Alex-sarja oli loistava nuorille! Kaikki 7.-8.-luokkalaiset oppilaani (tai no, lähes poikkeuksetta kaikki) tapasivat pitää Alexeista ja lukivat ekan kirjan jälkeen sarjan muutkin kirjat. Tämä kuulostaa myös loistokkaalta nuoria ajatellen.

KikiGabriella kirjoitti...

Olen 8-luokalla ja itse tykkäsin tästä kirjasta tosi paljon. :) Tykkään muutenkin tämän tyylisistä kirjoista.

Susa P. kirjoitti...

Hanna ja Morre, lukekaa ihmeessä tämä kirja.

Booksy, kiva kuulla suosituksia Alex-kirjoista. Taidankin tarttua niihin pian.

Helmi-Maaria, kiva kuulla, että on joku kirja josta nuoret tykkäävät. Aionkin markkinoida Alex-kirjoja myös omille oppilaille.

KikiGabriel, kiva kuulla että tykkäsit kirjasta:)

Katri kirjoitti...

Olen harkinnut tämän kirjan lukemista, mutta en sitten tiedä. Aiheesta olen lukenut lukemattomia kirjoja ja no esimerkiksi kirjojen kauheudet eivät enää hätkähdytä, vaan surettavat. Toisaalta näistä saa hyviä eväitä elämään, kun oppii aina enemmän ymmärtämään muita kulttuureja ja vaikeuksia.

Itse työskentelen maahanmuuttajien kanssa ja monet "kirjojen tarinat" olen siis kokenut myös elävässä elämässä niin sanotusti. Tai en nyt ehkä kokenut sinänsä, mutta kuullut ja elänyt mukana.

Niin rankkaa, miten monet näistä rankoistakin tarinoista on toisten arkea.

Niin ja puhekieltähän maahanmuuttajat puhuvat ja tästä syystä varsinkin vanhemmilla henkilöillä kirjoitusvirheet ovat melko yleisiä, koska he kirjoittavat puhekielen tyyliin. Ja tietenkin kieli on usein haparoivaa. Nuorten keskuudessa kirosanat ovat kovin suosittuja, vaikka muu kieli olisi vielä vähän kankeaa :D

Sara kirjoitti...

Hei Susa, luin arviosi ja tämä kyllä sai minut vain yhä enemmän kiinnostumaan! Yritin kirjaa aikaisemmin saada kirjastosta, mutta kaikki kappaleet olivat lainassa. Olen lukenut joskus Lisa Marklundin Uhatut, jonka piti periaatteessa perustua tositapahtumiin, mutta sitten selvisi myöhemmin ettei se ollutkaan totta. Mutta karmiva tarina se oli juuri piiloutumisesta, pakenemisesta ja pelosta!

Sara kirjoitti...

Ai niin, unohtui. Kiitos tuosta linkityksestä! :)

Susa P. kirjoitti...

Katri, totta, monet rankat tarinat ovat toisille arkea. Minäkin olen työni puolesta tutustunut moniin suomen kielen oppikirjoihin ja näissä oppikirjoissa käytetään teksteissä aika paljon puhekieltä, koska se on heille tutumpaa.

Sara, eipä kestä:) Minäkin olen lukenut Uhatut ja se oli kyllä aika hurjaa tekstiä, vaikkakin fiktiota. Toivottavasti saat tämän kirjan pian käsiisi.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta, vaikkakin haluan ehkä tarttua tuohon vakavampana hetkenä.


Mieleni tekee vinkata tästä mieleeni tullutta toista kirjaa:
Mielenkiintoisen, osin melko kepeän näkökulman muslimi-teinien elämään voi lukea kirjasta "Näyttääkö pääni tässä isolta?" (Randa Abdel-Fattah). Kirja on helppolukuinen ja uskoisin sen uppoavan teineihinkin, mutta antavan samalla ajattelemisen aihetta.

Täällä hyvä kirjaesittely: http://www2.pirkkala.fi/kirjasto/nuaikesitt/abdelfattah.htm

Elina