Kahden maailman tyttö

Maahanmuuttajatyttöjä on käsitelty viime vuosina useissa kirjoissa, kuten Parvekejumalat, Minne tytöt kadonneet sekä Layla. Siksi olikin paikallaan, että myös nuortenkirjassa käsiteltäisiin näitä ajankohtaisia aiheita. Tähän  kuumaan perunaan on tarttunut Marja-Leena Tiainen uusimmassa nuortenromaanissaan Kahden maailman tyttö. Tiainen on aiemminkin kuvannut maahanmuuttajanuoria Alex-kirjasarjassaan, jota en tosin ole lukenut, mutta tämän kirjan jälkeen kiinnostaisi kovasti tutustua näihin kirjoihin.

Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Tara, joka elää aivan kirjaimellisesti kahden maailman tyttönä. Tara haaveilee normaalin 17-vuotiaan tytön elämästä, jolloin voisi kulkea vapaasti farkuissa kaupungilla ja tapailla poikia. Taran perheen kulttuuri kieltää kuitenkin kaiken tuon ja kieltoa valvovat Taran veljet ja muut lähipiirin veljet. Tara yrittää kapinoida, mutta kapinoinnin seurauksena tilanne kärjistyy siten, että Tara joutuu piiloutumaan turvakotiin toiselle paikkakunnalle. Turvakodissa Tara tutustuu monenlaisiin naiskohtaloihin, joista tärkeimmäksi muodostuu alkoholisti-isän tytär Linda, turvakodin harjoittelija. Sopeutumista uuteen elämään haittaa koti-ikävä sekä paljastumisen pelko. Vaikka turvakoti sijaitseekin toisella paikkakunnalla, ei Tara voi ottaa rennosti, sillä missä tahansa voi tulla valvova silmä vastaan.

Enpä voi kirjan jälkeen sanoa kuin "huhhuh". Tiainen kirjoittaa aidosti ja elävästi ja on myös selvästi perehtynyt asiaan. Joensuussa asuessani kävin joskus kuuntelemassa, kun Tiainen kertoi kirjoihin liittyvästä taustatyöstään ja esim. Alex-kirjoja varten hän vietti pitkiä aikoja turvakodissa seuraamassa sen arkea. Taran tarina on koskettava ja aidon oloinen: hänellä on taatusti (valitettavasti) kohtalotovereita, vaikka tarina onkin fiktiivinen. Kirja herätti monenlaisia tunteita: surua, vihaa ja hämmennystä. Ettei liian rajuksi menisi, tarinassa on kuitenkin onnellinen, tosin vähän avoimeksi jäävä loppu. Tiainen on taattu kirjailija, tykkään lukea hänen kirjojaan, koska ne on sujuvasti kirjoitettu ja aiheeltaan mielenkiintoisia. Ei siis pelkkää koulu-koti-kaverielämää vaan myös muita, vakavampia aiheita. Kahden maailman tytössäkään ei ole mitään valittamista. Ainoastaan henkilöiden käyttämä kieli särähtää korvaan: minusta maahanmuuttajille ei sovi kirjakieli, jota kirjassa käytetään, sillä puhekielenhän he ensimmäisenä oppivat. Muuten mielenkiintoinen aihe tekee Kahden maailman tytöstä Tiaisen parhaimman kirjan.

Vaikka kirja olikin sinänsä nopealukuinen, ei sitä aiheen takia kovin nopeasti pystynyt lukemaan. Mietin myös, kenelle kirja sopisi. Kirja on nuortenkirja, mutta kovin nuorille en tätä kirjaa suosittelisi juuri sen aiheen takia. Ehkä 9.-luokkalainen alkaisi olla jo sopivaa kohderyhmää, sillä silloin ymmärtäisi eri kulttuureita ja niiden toimintatapoja paremmin. Aina nuortenkirjaa lukiessani mietin olisiko tässä sellainen kirja, joka kelpaisi nirsoille nuorille lukijoille. Pahoin pelkään, että tämä ei suurinta osaa nuorista kiinnostaisi, sillä kokemusteni mukaan kirjoissa pitää olla glamouria, ei mitään tavallisen tylsää elämää, jotta se kelpaa. Se on sääli, sillä aihe on hyvin ajankohtainen ja tärkeä. 

Psst. Saran kirjat -blogissa on mielenkiintoinen postaus ja keskustelua nykynuorten lukutottumuksista.

4/5
Tammi 2011.

261 sivua.