Rakkautta on the rocks

Olen lukenut Kira Poutasen Rakkautta on the rocks -kirjaa varmaan parin kuukauden ajan välillä aktiivisesti, välillä vähemmän aktiivisesti. Muutaman kerran on tehnyt mieli jättää kirja kesken, mutta päätin kuitenkin sitkoilla sen loppuun. Lopulta taistelin kirjan päätökseen, koska kirjasta oli tehty varaus enkä tahtonut palauttaa sitä lukemattomana kirjastoon. 

Rakkautta on the rocks on kolmas osa Lara Autiosta kertovassa chick lit -sarjassa. Sarjan muut osat ovat Rakkautta au lait, josta pidin paljon, ja Rakkautta al dente, josta pidin vähemmän, mutta Rakkautta on the rocks on sarjan ehdottomasti heikoin lenkki. Kaikissa kolmessa kirjassa on sama idea: Lara Autio on höpsö suomalainen nuori nainen, joka seikkailee ja deittailee miehiä eri maissa. Ekoissa osissa oltiin Pariisissa ja Italiassa ja tässä viimeisimmässä, kuten nimestä voi päätellä, New Yorkissa. Lara pakenee Isoon Omenaan, koska kihlaus ihanan Ericin kanssa on mennyt myttyyn. Lara on aina ollut kiinnostunut muodista, joten New Yorkissa hän ilmoittautuu muotikouluun opiskelemaan muotisuunnittelua. Koulussa Lara saa - oikein kliseisesti - homokämppiksen, jonka kanssa hän hioo suunnitelmia valloittaa muotimaailma ja ihana eksä takaisin.

Laran Briget Jonesmaiset sekoilut jaksoivat naurattaa vielä ekassa osassa, mutteivät enää tässä kolmannessa. Ehkä koko juttu olisikin toiminut paremmin, jos Larasta olisi tehty vain yksi kirja. Nyt samat vitsit eivät jaksa naurattaa enää kolmatta kertaa. Tuntui siltä, että Poutaselta on eväät loppu, sillä miksi muuten hän olisi marssinut tähän kirjaan Laran ex-poikaystäviä oikein kaksin kappalein. Eniten minua kuitenkin riepoi kirjan kieli, joka vilisi lyhenteitä OMG ja EVVK. Välillä tuli tunne, että luen jotain nuorten kirjaa. Jos ei näitä lyhenteitä oteta lukuun, oli teksti muuten lukukelpoista ja sujuvaa: Poutanen todella osaa kirjoittaa ja tuntee myös hyvin chick lit -genren, sillä Rakkautta on the rocks oli niin tyypillinen kirja tuolle genrelle. 

Olen lukenut Lara-sarjan lisäksi Poutaselta Kotimatkan ja Ihanan meren, joista jälkimmäinen on suuri suosikkini. Näiden kirjojen myötä olen  vakuuttunut Poutasen kirjoittajakyvyistä ja toivoisinkin, että pian saisin lukea Poutaselta muunkinlaista kirjallisuutta kuin Laran hölmöjä seikkailuja.

Kurkkaa Lumiomenan mainio arvio täältä.

1½ /5
WSOY 2011.
219 sivua.