maanantai 30. tammikuuta 2012

Aavikon kukka

Tammikuu on sujunut tiiviisti työn merkeissä (missä on ne opettajien lyhyet työpäivät, joita oppilaat kadehtii?) ja lukeminen on ollut koko tammikuun ajan aivan olematonta. Yhden kirjan, joka on roikkunut jo pitkään lukulistallani sain kuitenkin luettua. Kirja on Waris Dirien Aavikon kukka, josta on tehty myös elokuva. Kirja kertoo Wariksen tarinan paimentolaistytöstä huippumalliksi ja siitä YK:n erityislähettilääksi.

Kirjan alussa Waris on 13-vuotias paimentolaistyttö, joka elää perheineen Somalian aavikolla. Wariksen isä suunnittelee Wariksen naittamista 60-vuotiaalle miehelle, jotta saisi kameleita. Waris kauhistuu ajatusta ja yön pimeydessä hän karkaa. Waris pakenee ensin pääkaupunkiin Mogadishuun ja sieltä Lontooseen, jossa hän päätyy mutkan kautta malliksi. Wariksen elämässä tapahtuu kuitenkin mullistava käänne, kun hän menee muotilehden haastatteluun. Perinteisen "Paimenesta huippumalliksi" -haastattelun sijaan Waris kertoo siitä päivästä, joka muutti hänen elämänsä. Päivästä, jolloin hänet pikkutyttönä ympärileikattiin. Haastattelu saa pyörät pyörimään ja niin Wariksesta tuli YK:n erityislähettiläs, joka kiersi puhumassa silpomista vastaan.

Tykkäsin kirjasta tosi paljon, sillä yksien kansien välissä oli monta tarinaa: paimentolaisen tarina, huippumallin tarina ja ihmisoikeuksien puolustajan tarina. Kirja on helppolukuinen, vaikka aihe ei ollut niitä helpoimpia; kuvaukset silpomisesta aiheuttivat fyysistä pahoinvointia. Aavikon kukka sopii siis hyvin luettavaksi myös niille, jotka eivät ole aiemmin innostuneet tositarinoista tai elämäkerroista: tässä on nyt helppo ja kiinnostava tarina, josta on helppo aloittaa. Katsoin samaan syssyyn myös kirjasta tehdyn elokuvan enkä voi olla ihmettelemättä kirja ja leffan välillä olevaa eroa. Elokuvassa Wariksesta oli tehty nössömpi, kun taas kirjan Wariksessa oli paljon enemmän munaa. Taas se nähtiin, että kirja on elokuvaa parempi.

Kirjan ovat lukeneet myös Sanna ja Janninna.

Psst. Tammikuu (vaikka se on kohta ohi) on uudistumisen aikaa, joten tämäkin blogi kokee pienen uudistumisen, sillä tästä lähtien annan kirjoille arvosanan välillä 0-5. Tai käytännössä tuo menee välillä 1-5, nollakirjoja en edes lue loppuun. Jossain vaiheessa yritän arvioida myös kaikki vanhat kirjat, mutta siihen voi mennä vielä jonkin aikaa.

Psst2. Tällaisia muutaman viikon taukoja saattaa tulla vielä lisääkin työkiireistä johtuen, mutta täällä siis ollaan edelleen eikä blogia ole missään tapauksessa tarkoitus lopettaa =)

***Kirja on ensimmäinen suoritus Lue kirja, katso leffa -haasteeseen***

4/5
Alkup. nimi: Desert Flower.
Kustantaja: WSOY
2010.

7 kommenttia:

Sanna / Luettua kirjoitti...

Tämä on kyllä vaikuttava, mieleenpainuva kirja. Minulla on elokuva yhä katsomatta mutta se voisi olla tämän vuoden tehtävä;) Tsemppiä työkiireisiin!:)

Susa kirjoitti...

Kivaa että sinäkin innostuit pisteistä! * juuri tovi sitten oman urakkansa loppuun saaneena*

Katsoin Aavikon kukan leffana ja pidin kyllä siitä. Nyt tekisi mieli lukea kyllä kirjakin, jos oli vielä puhuttelevampi, vaikka niinhän se yleensä taitaa olla ;)

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Minäkin pidän tällaisista kirjoista, mutta tätä en ole lukenut. Tän pohjalta tehdyn leffan olen nähnyt, ja se oli hyvä.

Oi, oletko jo kauan tehnyt opettajan työtä? Mulla meni ensimmäiset kaksi vuotta niin, että tein iltamyöhään saakka tuntisuunnitelmia ja aineiden korjauksia yms. Mutta sitten se lähti sujumaan rutiinilla ja päivät lyhenivät. Nyt kaipaan mielettömästi äikän open työtä. Joten enköhän vielä joskus tee takaisinpaluun ;) Tsemppiä ja iloa opetukseen!

Sara kirjoitti...

Hei, kiva kuulla sinusta! Kiinnostavan kuuloinen elämäkerta ja täytyy bongata tämä kirjastosta.

Tsemppiä töihin!

Susa P. kirjoitti...

Sanna, kiitos:) Ja suosittelen elokuvan katsomista.

Susa, tänään katsoin tuota postauksien määrää ja pitkä huokaus pääsi kun ajattelin mikä työ siinä on, että arvion ne kaikki. Mutta ehkä se tästä vähän kerrassaan. Lue ihmeessä kirja, se oli tosiaan leffaa parempi.

Helmi-Maaria, kiitos. Vasta syksyllä aloitin urani, joten hektistä on, mutta on mukava kuulla että joskus helpottaa. Tuo yömyöhään venyvä korjaustyö kuulostaa kovin tutulta...

Sara, kiitos. Ja suosittelen ehdottomasti kirjan lukua.

Katri kirjoitti...

Itse olen katsonut tästä tehdyn elokuvan, mutta kirjaa en ole lukenut. Samankaltainen kirja tosin on kesken nimittäin Ayaan Hirsi Alin Pakomatkalla, jota suosittelen ainakin tähän asti lukemani perusteella =)

Annika kirjoitti...

Luin tämän kirjan vuosia sitten, mutta kirjan tapahtumat ovat jääneet hyvin mieleen. Elokuvaa en ole nähnyt. Todella ajatuksia herättävä kirja.