Hukkakauraa! Pakkala on akkala! Nämä Kytöjokelaisten miesten pilkkahuudot Pakkalan valkokiharainen Anna muistaa, kun hän palaa opiskelujen jälkeen kotikonnuilleen Pohjanmaan lakeuksille Enni Mustosen kolmannessa romaanissa Hukkakauraa. Anna asettuu asumaan takaisin kotitilalleen Pakkalaan, joka isäntien puuttuessa on aina ollut Kytöjoen silmätikkuna. Pitäjän isoiset, erityisesti Knuuttilan Oiva-vainaa, ovat aina yrittäneet jallittaa Pakkalaa milloin missäkin asiassa.
Kytöjoella Anna joutuu ensitöikseen selvittelemään tiehanketta, joka uhkaa jättää alleen Pakkalan pellot, joista on kaiken kukkuraksi juuri löytynyt hukkakauraa. Lisäksi Annaa työllistää käsityönopettajan työ kansanopistossa. Suuri osa opiskelijoista on innokkaita käsityöläisiä, mutta joukossa on myös niitä, joiden kanssa Annan kärsiväälisyys on kortilla. Ristiriidat saadaan kuitenkin sovittua ennen maakunnan suurta näyttelyä, josta tulee Kytöjokelaisten voimannäyttö. Eikä kirjan loppuessa Pakkalan vainioilla kasva ainuttakaan hukkakauraa.
Ihanasti kirjoitettu kirja, joka kertoo totuudenmukaisesti maatilan elämästä ja ylipäätään elämästä pienessä maalaispitäjässä, sen iloista ja suruista ja pohjalaisesta elämästä. Eniten pidin Pakkalan perheen jäsenistä, rautaisesta Fiia-mummasta, Annan reippaasta Martta-äidistä ja tomerasta Saara-sisaresta, joka hoitaa Pakkalaa sekä Saaran lapsista. Kaikki henkilöt oli kuvattu todella aidoiksi. Tämä kirja kuuluu Mustosen top kolmoseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti