Ensimmäinen kesä

“Milloin voisin taas rakastaa miestä ilman, että Paulin varjo ei kävisi vähintään hipaisemassa?” Näin miettii vastikään nuorena leskeksi jäänyt Sanna Tina Lundánin teoksessa Ensimmäinen kesä. Tina ja hänen kirjailijamiehensä Reko Lundán julkaisivat vuonna 2006 teoksen Viikkoja, kuukausia, joka kertoo nuoren perheenisän sairastumisesta aivokasvaimeen ja perheen sinnittelystä isän sairauden edestessä. Ensimmäinen kesä on tavallaan jatkoa kirjalle Viikkoja, kuukausia, vaikka kirjan henkilöt oli eri. Tässä kirjassa kerrotaan surutyönsä jo tehneistä ihmisistä, joiden on aika katsoa tulevaisuuteen.

Tarina sijoittuu muutaman kesäisen viikon ajalle kesämökille, jonne kirjan kertoja-Sanna muuttaa tyttärensä Ullan ja parin ystäväperheen kanssa. Sanna on kyllästynyt olemaan yksin aikuinen ja kestämään teini-ikäisen Ullan kiukunpuuskat. Hän kaipaa rinnalleen miestä, joka pitäisi sylissä ukkosella, kutsuisi rakkaakseen ja jonka mielestä Sanna olisi maailman kiihottavin olento. Mielessä Sanna pyytää kuollutta aviomiestään Paulia lähettämään hänelle jonkun ihanan miehen. Sannan toive toteutuu, kun mökille tulee Harri-niminen mies, ja pariskunnalla synkkaa heti. Rakastuminen ei kuitenkaan ole aivan niin helppoa, kun Sanna kuvitteli.

Tosi hyvä ja todentuntuisesti kerrottu kirja yksinäisyydestä, ystävydestä, parittomuudesta, parillisuudesta, liian suuresta muutoksesta ja sopeutumisesta siihen sekä äidin ja tyttären yhteisestä ponnistelusta kohti parempaa tulevaisuutta. Vaikka kirjan pääteemana olikin osoittaa, että elämä voittaa, niin minusta tämä kirja oli jotenkin surullinen. Melkein itkin tätä lukiessa enkä kyllä ikinä liikutu kirjojen ääressä!