Syrjäisessä Lapin kylässä pieni Nikolas-poika menettää perheensä onnettomuudessa. Kyläläiset päättävät yhdessä pitää huolta yksin jääneestä pojasta. Koska kylä on köyhä, sovitaan, että kukin perhe ottaa Nikolaksen hoiviinsa vuodeksi kerrallaan. Kerran vuodessa – jouluna – Nikolaksen on muutettava uuteen kotiin. Osoittaakseen kiitollisuuttaan Nikolas antaa joka vuosi perheiden pienimmille läksiäislahjaksi itse veistämiään leluja. Vuosien kuluessa pojasta huolehtineita perheitä on yhä enemmän ja pian lahjoja on jouluna lähes joka tuvan portailla.
Kun kylää koettelevat nälkävuodet, on kyläläisten lähetettävä Nikolas erakoituneen puusepän Iisakin oppipojaksi. Iisakin ankarassa opissa Nikolas saa taidot, joiden avulla hän pystyisi valmistamaan entistä hienompia lahjoja yhä nopeammin. Lapsia inhoava Iisakki kuitenkin kieltää Nikolakselta lahjojen tekemisen. Joululahjaperinne on vaarassa loppua lyhyeen.
Ei pitäisi näin joulun alla lukea näin surullisia tarinoita kuin tämä Marko Leinon Joulutarina. En yleensä liikutu kirjoista, mutta tämä orpotarina veti mielen herkäksi. Kirja oli todella herttainen näkemys siitä, miten joulupukista tuli joulupukki. Tarina oli koukuttava, eteni jouhevasti, ja henkilöt olivat myös mielenkiintoisia. Vähän kyllä mietin, onko tämä mikään lastenkirja, sillä ainakaan minä en olisi lapsena jaksanut lukea kirjaa, jossa jatkuvasti korostettiin rakkauden voimaa ja perheidylliä. Mutta ainakin kirja sopii tosi loistavasti joulun tunnelmaan.
Aion uhallakin katsoa Joulutarinan myös elokuvaversiona, vaikka pahoin pelkään, että se pilaa koko lukunautinnon. Tätä kirjaa suosittelen- ihan aikuisillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti