Miika Nousiaisen esikoisromaani Vadelmavenepakolainen on ollut jo pitkään “täytyy ehdottomasti lukea” -listallani. Kirja kuvaa hervottomasti rakkaita länsinaapureitamme, niin hyvässä kuin pahassa.
Mikko Virtasella on ongelma. Hän ei tahdo olla suomalainen mies, mörökölli, ahdistuksen ja huonon itsetunnon ruumiillistuma. Hän on päättänyt tulla ruotsalaiseksi hinnalla millä hyvänsä. Helppoa se ei ole: Ruotsin kansalaisuutta ei heltiä miehelle, joka ei ole asunut maassa päivääkään, eroaminen Suomen armeijasta ei ota onnistuakseen, eikä työnantaja suostu myöntämään edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi.Virtanen ei kuitenkaan luovuta. Hänestä sukeutuu Mikael Andersson – empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hinta on kova, mutta mihinpä ei ihminen olisi valmis saadakseen asua maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, kansankodissa, missä ovetkin avautuvat kutsuvasti sisäänpäin.
Vadelmavenepakolainen on ehdottomasti parasta ja hauskinta, mitä olen vähään aikaan lukenut. Nousiainen kuvaa Mikon ruotsalaishaaveita todella osuvasti ja niin hauskasti, etten voinut muuta kuin hihitellä tätä lukiessa. Tunsin Mikkoa kohtaan suurta sympatiaa ja varsinkin kirjan loppu oli minusta Mikkoa kohtaan todella epäoikeudenmukainen. Olisin kernaasti toivonut, että Mikko olisi saanut elää loppuelämänsä onnellisena kansankodin hellässä huomassa. Tämä kirja menee suoraan suosikkikirjojeni top kymppiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti