Odotan aina innolla Pirjo Rissasen uutta kirjaa, vaikka parikymppisenä en ehkä olekaan kirjojen otollisinta kohderyhmää. Rissasen kirjat nyt vain ovat jotenkin kamalan herttaisia ja mukaansatempaavia sukutarinoita.
Rissasen uusin kirja Muistot kertoo Ulpusta, joka elää yksin mutta ei ole yksinäinen. Hän pärjää, ajattelevat kaikki - hän itsekin. Eläkkeelle jäänyt äidinkielenopettaja on menettänyt melkein jokaisen perheenjäsenensä. Mies on lähtenyt, tytär on kuollut ja tyttären mukana syntymätön lapsenlapsi.Poika Markus asuu vaimonsa kanssa lähellä, mutta välit eivät ole turhan tiiviit. Miniä Susanna on määrätietoisesti päättänyt, että heille ei tule lasta.Yksinäisyys, lapsettomuus ja lapsen kuolema ovat vaiettuja asioita, jotka pulpahtelevat pintaan. Tulehtuneita aiheita käsitellessään miniä ja anoppi kohtaavat uudella tavalla, eikä se käy kivuttomasti.
Tähän kirjaan en kyllä oikein päässyt mukaan, vaikka olisin tahtonut. Eniten minua häiritsi se, että Ulpu oli liian samankaltainen kuin Rissasen edellisten kirjojen, Posliinihäät ja Sielunsisaret, päähenkilö Aina. Muistot jäi sitä paitsi jotenkin kesken, sillä jos kirjan nimi on Muistot, oletan että siinä käsitellään muistoja eli tässä tapauksessa Ulpun tyttären kuolemaa ja miehen lähtöä sekä Susannan pikkuveljen kuolemaa ja äitisuhdetta. Muistoja tässä käsiteltiinkin, mutta aika pinnallisesti. En esimerkiksi saanut oikein selville, miksi Martti lähti ja mitä Susannan äiti tiesi poikansa kuolemasta. Kirjakin loppui töksähtäen aivan kuin välistä olisi jäänyt muutama sivu pois.
Muistoja lukiessa tuli mieleen, että kirja taisi olla kustantajan ehdotus, ei Rissasen. Niin kiireellä tehdyltä ja väkinäiseltä kirja tuntui. Mutta onhan tämä kirja vakilukemista niille, jotka ovat aikaisemmatkin Rissaset lukeneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti