Jos mun pitää sanoa yksi ihminen, jota kadehdin, on valinta aika helppo: Anna-Leena Härkönen. Kadehdin naisen nasevaa kirjoitustyyliä, mustaa huumoria ja etenkin rohkeutta. Härkönen kirjoittaa avoimesti omista kokemuksistaan eikä ajattele "mitäköhän ihmiset tästä ajatelevat". Ja kun ihmiset eivät sitten ymmärrä, ei sekään tunnu häntä paljon haittaavan. Härkösen kolumnikokoelma Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia oli taas sitä tuttua Härköstä: hilpeää ja jotenkin... Hauskaa. Kirjaa lukiessa repeilin moneen otteeseen ja kaikkein kovimman kikatuskohtauksen aiheuttivat ohjeet hyvään elämään sekä pettäjän käsikirja. Lisää, Anna-Leena, lisää!
Äidiksi tultuaan Anna-Leena Härkönen on jatkanut paitsi kirjoittamistaan Image-lehteen myös kasvuaan ihmisenä ja naisena. Saamme lukea millaista on lapsen odottaminen tietoyhteiskunnassa, mitä pikkulapsen vanhempien tulee tietää ja mitä unohtaa, millaisia ovat kotiäidin ja uraäidin erot, mikä on totuus lapsen kanssa matkustamisesta.
Ei kirjailija ole sulkenut silmiään äitiyden ulkopuoliselta todellisuudeltakaan. Kokoelma sisältää muun muassa taksinkuljettajan ylistyksen, keski-ikäistymisen tärkeimmät oireet, käsityksiä Amerikasta ja suomenruotsalaisuudesta sekä tiivistelmän valokuvauksen, kielillä puhumisen, puolison pettämisen ja naisen vaatetuksen filosofiasta.
Terveisiä pallomerestä on riemastuttavaa jatkoa Anna-Leena Härkösen vuonna 1999 ilmestyneelle Kauhun tasapainolle.
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti