Marian Keyesin uusin kirja Tuiki tuiki tähtönen kertoo erikoisista ihmisistä, jotka asuvat Dublinin Star Streetillä, Yrjöjen aikaisessa punatiilisessä kerrostalossa jossa on sininen ovi ja banaaninmuotoinen kolkutin.
Ullakkohuoneistossa viettää juuri 40-vuotisjuhliaan ihastuttava levy-yhtiössä työskentelevä Katie, hänen alapuolellaan asustaa ainakin 116-vuotias Jemima aasia muistuttavan koiransa kanssa. Heidän alakerrassaan majailee kummallinen kolmikko: kaksi salskeaa puolalaista nuorta miestä ja pieni, kikkarapäinen irlantilaisneito, joka pitää heitä tiukasti ohjaksissa. Ja katutasossa syövät keksejä sohvalla kovin rakastuneet Matt ja Maeve.
Tilanne näyttää oikein mukavalta, mutta joku leijailee huoneistosta toiseen, ja tämä joku on päättänyt panna tuulemaan. Pian Tähtikadun talon seinät pullistelevat ennennäkemättömistä määristä rakkautta, ystävyyttä ja tragediaa.
Aluksi minusta oli outoa, että tämä omituinen vieras toimi osan aikaa kertojana. Oudoksi tilanteen teki se, etten tiennyt, kuka tuo vieras oli. Kun se lopussa selvisi, olin edelleen hämmentynyt, vaikka idea olikin tosi herttainen. Kaiken kaikkiaan kirja oli parhainta Keyesiä pitkiin aikoihin, vaikkei yltänytkään suosikkieni joukkoon. Hyvän tästä kirjasta teki mielenkiintoiset henkilöt, hupaisa taksikuski-Lydia sekä pariskunta Matt & Maeve, joiden väleissä aavistelin alusta alkaen olevan jotain mätää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti