En ollut koskaan aiemmin kuullut kirjailijasta nimeltä Hilkka Ravilo ennen kuin luin Sallan ja Magica de Spellin ylistävät postaukset hänestä. Kun bongasin kirjastosta Ravilon uusimman, Muovikassimiehen, päätin kokeilla kirjaa.
Kirjan päähenkilö Tarmoa ei opiskelu ja työnteko kiinnosta koska ympärillä vilisee naisia, jotka ilomielin elättävät häntä. Tarmo pitää runsasmuotoisista naisista, jotka ovat liikuttavan onnellisia saamastaan huomiosta. Kun yksi nainen alkaa kyllästyttää, Tarmo pakkaa omaisuutensa, joka mahtuu muovikassiin, ja vaihtaa maisemaa. Hän elää mukavasti naisten kustannuksella ja keksii sattumalta laihdutuslääkkeen, jota alkaa myydä postilokero-osoitteesta. Kirjan toiseksi päähenkilöksi nousee ylipainoinen Kata, joka haluaa tulla äidiksi. Hänen haaveensa murskautuvat peruuttamattomasti Tarmon toiminnan seurauksena. Vaikka Tarmo saalistaa naisia tekaistulla nimellä eikä paljasta osoitettaan, hänet löydetään - kostoksi kelpaa vain kuolema.
Kirja ei ensialkuun vaikuttanut mitenkään erityisen hyvältä ja olin vähällä jättää sen kesken. Onneksi kuitenkin jaksoin lukea pitemmälle, sillä lopun luinkin sitten todella nopeasti. Juoni oli vetävä ja henkilöt todellisia, vaikka inhosinkin Tarmoa koko kirjan ajan: Tarmo nimittäin edustaa sitä ihmistyyppiä, jota inhoan. Mutta vaikka Tarmoa voisi ehkä joku sääliä, ei Ravilo juurikaan näytä tuntevan myötätuntoa henkilöitä kohtaan: vaikka alussa esitetään traaginen tapahtuma Tarmon lapsuudesta, jolla voi ajatella olevan vaikutusta Tarmon myöhempiin vaiheisiin, ei Ravilo juurikaan sääli Tarmoa. Kirjan naiset taas näytetään eläimellisinä, joilla ei ole mielessä mitään muuta kuin seuraava pano.
Ravilon kielestä on sanottu, että se ei ronskiutensa vuoksi sovi kaikkein herkkänahkaisimmille lukijoille. Ronskia se onkin, mutta vielä enemmän minua hätkähdytti se, kuinka Ravilo kuvaili Tarmon laihdutuslääkkeen (ällöjä) valmistuspuuhia. Kuvaukset pitivät huolen siitä, etten ainakaan syönyt mitään tätä kirjaa lukiessani.
Muovikassimiehen jälkeen voin sanoa liittyneeni Ravilon fanijoukkoon: Ravilo on taitava kertoja, sillä langat pysyvät käsissä loppuun saakka ja jännitys säilyy hyvin yllä. Kirja synnytti paljon ajatuksia mm. siitä, miten lapsuuden traagiset kokemukset vaikuttavat myöhempään elämään ja voiko pahasta lapsesta tulla paha aikuinen. Tai voiko lapsi edes olla paha?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti