Pirjo Hassinen on siitä mielenkiintoinen kirjailija, että vaikka hänen kirjansa vaikuttavat takakannen perusteella mielenkiintoiselta, on Hassisen kirjoitustyylissä jotain, minkä vuoksi olen jättänyt kaikki aloittamani kirjat kesken. Hassisen uusimman, Sano että haluat, takakansi vaikutti kuitenkin niin kiinnostavalta, että koppasin kirjan mukaani, kun kävin kirjastossa.
Kun Laura, psykologi, tutustui Jimiin, tällä ei ollut kunnianhimoa eikä luottotietoja, vain ihmeellinen suu. Ja rikkinäinen menneisyys. Nyt miehen intohimo suuntautuu työhön. Ravintolan keittiössä Jimi työskentelee kuin tanssisi tai saalistaisi. Työtoverista tulee sydänystävä, Essi ja Jimi kertovat toisilleen kipeimmätkin salaisuutensa. Poikkeava reitti kesäöisellä kotimatkalla johtaa Essin seikkailuihin, rasvaisiin baareihin, joissa pyörii epämääräistä joukkoa.
Kun Essi katoaa, Laura joutuu miettimään suhdettaan ihmiseen, joka ei merkitse hänelle mitään, mutta puolisolle liikaa. Psykologin koulutuksesta ei ole apua, kun oma aviomies on mennä päästään sekaisin – toisen naisen tähden.
Ihan luettava kirja, mutta minua ärsytti suunnattomasti se, etten oikein päässyt lähelle päähenkilöitä. En saanut heistä mitään otetta eikä minulle jäänyt heistä kenestäkään oikein mitään mielikuvaa. Iso plussa menee kuitenkin hyvälle idealle: toisen naisen vetovoima kun ei aina perustu pelkkään seksiin.
Ehkä sitä voisi vielä antaa Hassiselle tilaisuuden...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti