Vaihtoaskelia

Luen nykyään tosi vähän nuortenkirjallisuutta, poikkeuksena muutama teini-iästä tuttu suosikkikirjailija, joihin Marika Laijärvi (ent. Uskali) kuuluu. Juuri lukemani Vaihtoaskelia on Laijärven kolmas nuortenromaani. Tavallaan harmi, että Laijärvi julkaisee kirjoja harvakseltaan, sillä minusta hän osaa kuvata nuorten elämää ja sen karikoita harvinaisen elävästi ja aidosti. Esimerkiksi Tuija Lehtisen nuortenkirjoista en ainakaan teininä välittänyt siksi, että kirjojen henkilöt (lähinnä Laura-sarjan päähenkilö Laura) ovat liian täydellisiä. Toista on Laijärvellä, sillä tässä kirjassa päähenkilö on ylipainoinen nuori nainen.
Mietin, voiko Vaihtoaskelia edes kutsua nuortenkirjaksi, sillä parikymppinen päähenkilö ei ole perinteisessä nuortenkirjaiässä. Varpu on siis lihava ja lisäksi neitsyt, mikä tarkoittaa, että on vaikeaa olla luonteva, kun paikalla on kaksilahkeisia. Kuoropiireistä tutun Petjan kanssa vaikeus on sen kaltainen, että Varpu haluaa kadota paikalta, aina Saksaan asti opiskelijavaihtoon.

Mutta poikiin joutuu törmäämään Saksassakin – myös sellaisiin, joiden kanssa pelkkä ystävyys olisi pettymys. Varpu tarkkailee omia askeliaan osuvasti, välillä itsesääliinkin lipsuen. Huomaamattaan Varpu käy opiskelun ohessa elämänkoulua, joka ohjaa hänet näkemään itseensä kiinnittyneet katseet – ja katsomaan takaisin. Vuoden aikana Varpu ehtii ihastua opiskelijapoika-Aaron, vuokraemäntänsä mieheen ja kyllä Petjakin kummittelee jossakin mielen perukoilla.

Vähän tätimäisesti ajatellen on hyvä, että nuortenkirjoissa on myös Varpun kaltaisia päähenkilöitä: se tuo tietyntyyppisille tytöille samaistumisen kohteen ja muistuttaa myös siitä, että elämässä pärjää, vaikkei olisikaan hoikka. Nuorempana olisin varmasti pitänyt tästä kirjasta, sillä Varpu toi muutamissa kohdin mieleen teini-ikäisen itseni. Lukiessani minua kuitenkin lähinnä ärsytti Varpun päämäärätön vehtaaminen ja ennen kaikkea Bridget Jonesmainen neuroottisuus. Ehkä en sitten ole enää nuortenkirjaiässä, kun moiset seikat ärsyttävät.