En tiedä kumpi on Leena Lehtolaisen paras kirja, Jonakin toisena päivänä vai Tappava säde. Tappava säde kiinnostaa, koska sen päähenkilö on niin tavallinen ja häneen on helppo samaistua. Tappavan säteen juoni on myös hyvin rakennettu ja koukuttava.
Kirjan päähenkilö on 35-vuotias sosiaaliterapeutti, kiltti ja väritön vanhapiika, jonka elämään tuovat iloa kuorolaulu sekä yksisilmäinen Sulo-kissa. Säde työskentelee turvakoti Kotipesässä, jonka asiakkaita ovat miestensä pahoinpitelemät naiset sekä poikiensa hakkaamat äidit. Säde kyllästyy sivustakatsojan elämäänsä ja alkaa pistää muiden elämiä järjestykseen. Samalla muuttuu myös Säteen elämä.
Ensimmäistä kertaa luin dekkarin, jossa lukijan sympatiat ovat rikoksentekijän puolella. Ehkä sen takia, rikoksen tekijä on tavallinen ja tavallaan myös sääliä herättävä ihminen. Kirja antoi ajattelemisen aihetta siinä suhteessa, että kaikkien henkirikosten motiivit eivät välttämättä ole kovin yksinkertaisia niin kuin kirjassa näkyy. Ekaa kertaa tätä kirjaa lukiessa mietin, miksi Säteen kaltainen ihminen alkaa tehdä murhia, sillä tuskin kyseessä on julkisuuskaan, kerran Säde tekee niitä jälkiä jättämättä. Ihan kirjan lopussa annetaan vastaus tähänkin kysymykseen ja vaikka aluksi olin että “mitä, häh”, niin kirjaa lukiessa voi kuitenkin löytää viittauksia motiiveista.
2 kommenttia:
Tappava säde on tosiaan aika loistava, jo kirjan nimi on brilliantti. Tuosta motiivista, se on yksi harvoja dekkarimotiiveja, joka kirjan lopussa on tullut ihan puskan takaa. Ja kuitenkin se on niin selvästi koko ajan esillä, mutta ihminen ei kai näe sitä, mitä ei osaa etsiä... Pitäisikin lukea tämä uudelleen. Pidin kovasti myös tv-elokuvasta, jossa Tiina Pirhonen Säteenä oli aivan loistava!
Hei Amma!
Aika monet ovat moittineet tuota kirjan nimeä, että se on teennäinen yms. mutta ei se minuakaan haittaa vaan on tosi kekseliäs. Haluaisin niin kovasti nähdä tuon tv-elokuvan, missasin sen silloin aikoinaan. Pitäisi varmaan laittaa Ylelle postia, että uusisivat sen. Olisi kiva verrata sen toteutusta Maikkarin Maria Kallioihin.
Lähetä kommentti