Mulla on aina ollut tietty ennakkoasenne Jari Tervon kirjoja kohtaan, vaikka niitä onkin moneen otteeseen kehuttu ja kiitelty. Jotenkin olen aina ajatellut, ettei Tervon huumori avaudu mulle. Ja onhan se kirjailija itsekin vähän semmoinen… Tuskin kuitenkaan kukaan on välttynyt kuulemasta Tervon viimeisimmästä kirjasta, Koljatista. Ainakin mun kohdalla kova julkisuusrummutus toimi, koska kaikista ennakkoluuloista huolimatta kävin hankkimassa kirjan itselleni luettavaksi.
Koljatin päähenkilö on tutunoloinen pääministeri, joka mutustaa EU-kokouksessa wieninleikettä ja aiheuttaa diplomaattisen skandaalin, yrittää käydä kansan pariin, nukkuu liian vähän muttei ole hereillä. Vaalitenttejä varten pitäisi muistaa maitolitran hinta.
“Vuonna 2031 olisin toiminut Suomen pääministerinä kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Pääministerikauteni olisi pitempi kuin Urho Kekkosen presidenttikausi. En olisi historian kirjoissa kappale, vaan oma lukuni. Puhuttaisiin Lahnasen ajasta.”
“Olin Suomen kaikkien aikojen harmain pääministeri. Siitä huolimatta minut oli lanattu kolmekymmentäkaksi kertaa valtakunnan hävyttömimmän juorulehden kanteen.”
“Tunsin itseni idiootiksi: muut keskustelivat ja nauroivat, minä seisoin yksin ja liian pitkänä, tuulivoimaa miettien.”
Kirjan luettua joudun rehellisesti tunnustamaan, että Tervo on hyvä kirjailija, jolla on kynä ja sana hallussa. Koljatti oli huvittava kertomus politiikasta ja politikoista. Yhdyn täysin takakannen tekstiin, jossa kerrotaan että pääministerin elämä on surullista, mutta naurattaa ääneen. Lukiessa mietin, ettei tämä kirja varmasti kestä aikaa kovin hyvin, sillä tapahtmat kertovat tämänhetkisistä poliitikoista ja politiikan tilanteesta. Siksi en yhtään ihmetele, ettei Koljattia, kovasta hehkutuksesta huolimatta, valittu Finlandia-ehdokkaaksi. Sen sijaan ihmettelin tätä mediassa esillä ollutta kohua pääministerin seksiorjasta. Voi olla, että nyt tässä kohtaa Tervon jutut meni multa yli, mutta en todellakaan käsittänyt sitä juttua. Mun mielestä koko seksiorja oli vain hyvin lyhyt juttu eikä sen juonen kannalta niin erityisen olennainen. Mutta niinhän näitä juttuja suurennellaan.
Vaikka pidinkin Koljatista täytyy kuitenkin vielä hieman sulatella tätä lukukokemusta ennen kuin ryntään kirjastoon hakemaan Tervon muita kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti