perjantai 12. helmikuuta 2010

Punainen mekko

Sainpas nyt luettua Elina Tiilikan "kohutun" esikoisromaanin Punainen mekko. Itse varasin kirjan kirjastosta jo aikoja sitten ennen tätä kohua prostituoidun kertomasta tarinasta, ja pääsinkin varausjonossa sijalle 2. Nyt viimeksi katsoessani varauksia oli kertynyt jo huima määrä. Näyttää siis markkinointi toimineen...

Punaisen mekon päähenkilö Noora on parikymppinen nuori nainen, jonka pari näpistysmerkintää rekisterissä aiheuttavat sen, ettei hän millään meinaa saada töitä. Toisaalta, mitä järkeä on siivota sikamaisen pienellä palkalla toisten sotkuja, kun ruumistaan kauppaamalla voi ansaita sievoisen summan rahaa "helposti ja nopeasti". Vähän kuin leikkimielellä Noora laittaa nettiin ilmoituksen palveluistaan, ja keikkaa pukkaa saman tien. Työ on kuitenkin kaukana helposta, sillä se nakertaa jatkuvasti mieltä ja ruumista. Toisaalta lopettaminenkaan ei ole helppoa, sillä rahaan tulee himo ja vuokra on kuitenkin maksettava joka kuukausi.

Kirja oli pelkistetysti kirjoitettu ja kuvasi hienosti Nooran tuntemaa ahdistusta. Parikymppisistä varmaan monen on helppo samaistua Nooran tilanteeseen, kun tarjolla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Toisaalta minua ärsytti Nooran vetelä asenne, se kun mikään ei kiinnosta. Hyvä esimerkki on se, että Nooralla ei aina ollut edes kondomeja kotona asiakkaiden tullessa.

Vaikka kirja olikin ihan hyvin kirjoitettu, se ei varsinaisesti tarjonnut mitään uutta prostituoituna työskentelemisestä. Onhan näitä kirjoja ilmestynyt jo aiemmin, kuten Belle de Jourin Puhelintytön päiväkirja. Sitäkin mietin, olisko koko Punaista mekkoa edes julkaistu ellei takakanteen olisi saanut leimaa "perustuu omakohtaisiin kokemuksiin". Mutta onpahan tämäkin nyt nähty ja luettu.

Ei kommentteja: