Virpi Hämeen-Anttilan kirjan Muistan sinut Amanda päähenkilö Markus Valo, kolmekymppinen filosofian ja psykologian opettaja, saa puhelun: hänen äitinsä on loukkaantunut vakavasti auto-onnettomuudessa. Ennen kuolemaansa äiti paljastaa Markuksen isästä asioita, jotka hän on tähän asti salannut: isä ei ehkä olekaan se nuorena kuollut sankari, josta Markukselle on kerrottu. Kun Markus alkaa etsiä totuutta isästä ja tämän menneisyydestä, jäljet johtavat kolmen sisaruksen luo. Irmeli on touhukas kaupunginvaltuutettu, hänen veljensä Arto taas elää pettyneenä erakkona Lapissa. Irmelin ja Arton ristiriitaiset kertomukset yllyttävät Markuksen etsimään käsiinsä myös kolmannen sisaruksista, taidemaalari Katin, joka asuu Italian maaseudulla.
Samaan aikaan 27-vuotias kirjallisuudenopiskelija Noora Sinisalo setvii suhdettaan naimisissa olevaan miesystäväänsä ja äitiinsä, jonka vaikutuspiiristä hän ei ole päässyt irti. Noora lähtee matkalle saadakseen etäisyyttä ja tilaa ajatella. Markuksen ja Nooran tiet kohtaavat Rooman rautatieasemalla. Käy ilmi, että heillä on sama määränpää. Pian Markus saa kuulla jälleen uuden version siitä, mitä värikkäällä 70-luvulla todella tapahtui. Kenen tarina on tosi? Kuka rakastaa ketäkin?
Olen lukenut Hämeen-Anttilalta ennen tätä vain Suden vuoden, joka oli ihan luettava, mutta ei kuitenkaan sytyttänyt suurta kipinää kirjailijan tuotantoa kohtaan. Muistan sinut Amandan ostin vain siitä syystä, että sain alennuksella. Onneksi kuitenkin ostin, sillä tämä oli tosi hyvä kirja. Takakannessa luvattiin, että lopussa on luvassa yllätyskäänne. Aluksi ajattelin, että blaa blaa, kyllähän sen tietää miten lopuksi käy, mutta olikin pakko myöntää, etten sittenkään ollut loppuratkaisun suhteen oikeassa.
Tämän jälkeen voin hyvin lukea muitakin Hämeen-Anttilan kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti