Tunnit

Katsoin vähän aikaa sitten Michael Cunninghamin samannimiseen, Pulizer-palkittuun romaaniin perustuvan elokuvan Tunnit. Leffa oli mahtava, yksi parhaista näkemistäni, eikä vähiten loistavan juonen ja upeiden näyttelijöiden (Meryl Streep, Nicole Kidman, Julianne Moore) vuoksi. Koska elokuva oli niin vaikuttava, piti tietysti lukea myös tämä kirja.


Kirjan (ja elokuvan) ideana on se, että se kertoo yhdestä päivästä kolmen naisen elämässä eri vuosikymmenillä. Tarinan kantavana ideana on myös se, että naisten elämä liityy Virginia Woolfin kirjaan Mrs Dalloway.


Lontoo 1923. Miehensä Leonardin valvovan silmän alla Richmondissa, kaukana rakastamastaan Bloomsburysta elävä Virginia Woolf yrittää taltuttaa kapinoivaa mieltään ja aloittaa uutta romaaniaan, Mrs Dallowayta.

Los Angeles 1949. Laura Brown, nuori vaimo ja äiti, haluaa paeta tukahduttavia arjen rutiineja ja muottiinvalettua lähiöelämää ja häipyä jonnekin mukanaan vain tarkoin vaalimansa kirja, Mrs Dalloway.

New York, 1900-luvun loppu. Clarissa Vaughan astelee kadulle trendikkäästä Greenwich Villagessa sijaitsevasta asunnostaan ja lähtee ostamaan kukkia. Hän pitää illalla juhlat palkitun runoilijaystävänsä, aidsin runteleman Richardin kunniaksi. Päivä elämässä kiteyttää itseensä koko elämän – ja kietoo yhteen näiden kiehtovien henkilöhahmojen elämät.
Kirja oli tosi hyvä, vaikkei ihan vetänyt vertoja elokuvalle. Monestihan on niin, että kun on nähnyt ensin jonkun leffan, ei kirjan lukeminen tunnu niin hyvältä, kun jatkuvasti tulee verranneeksi kirjaa ja elokuvaa toisiinsa. Kirjassa parasta oli sen koukuttavuus heti alusta alkaen. Huomion herättäminen tapahtuu niin, että kirjassa kerrotaan, kuinka Virginia Woolf kävelee veteen kivet taskussa, tarkoituksena hukuttaa itsensä. Koukuttavuus syntyi myös siitä, että jotkut tapahtumat toistuivat kaikkien kolmen naisten elämässä, mutta vähän eri tavalla...


Pidin kovasti myös Cunninghamin tyylistä sekoitella tarinassa faktaa ja fiktiota toisiinsa niin, etten ole ihan selvillä, mitkä tapahtumat Woolfin elämässä tapahtuivat oikeasti ja mitkä olivat sepitettä. Vaikka eipä sillä kai ole niin väliäkään. Niin kirjassa kuin elokuvassakin henkilöt olivat mielenkiintoisia, eniten pidin Woolfista (kuuluisa, oikeasti elänyt henkilö) sekä Laura Brownista, jonka pinnan alla aavistelin kuohuvan enemmänkin. Sen sijaan en erityisemmin välittänyt Clarissasta, ehkä siksi, että sotkin hänet monta kertaa Mrs Dallowayn Clarissaan.


Tunnit-kirjan jälkeen tekisi mieli lukea "oikea" Mrs Dalloway. Jos joku on tämän kirjan lukenut, niin mielipiteitä saa sanoa: onko hyvä ja kannattaako lukea. Omasta puolestani suosittelen lukemaan Tunnit.