Opiskelu- ja harjoittelukiireet ovat vihdoin tältä vuodelta ohi, ja pääsen rentoutumaan kolmeksi viikoksi ennen uuden harjoittelun alkua. Aion vain löhötä kotona, nukkua kunnolla ilman "tunti alkaa ja voi mä unohdin housut aamulla kotiin" -painajaisia, katsoa telkkarisarjoja dvd-bokseilta sekä tietysti lukea paljon. Lukulistalla odottaa jo muutama pitkään himoitsemani uutuuskirja ja iso pino moneen kertaan luettuja mutta hyväksi havaittuja lohtukirjoja.
Opiskelukiireiden vuoksi sain vasta nyt loppuun Lukupiiri-blogin joulukuun kirjan eli Charles Dickensin Joululaulun. Itse luin kirjasta Satukustannuksen vuonna 1986 julkaiseman Saiturin jouluyön, josta löytyy kuvat ja kaikki. Keskustelussa monet ovat kehuneet kirjaa, mutta valitettavasti minun pitää todeta, että minuun kirja ei kolahtanut. Kirja oli ihan hyvin kirjoitettu, mutta minuun eivät vain kolahda tarinat, joissa on satumaisia elementtejä ja viittauksia aaveisiin ym. mielikuvitushahmoihin. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi niin monet pitivät tästä kirjasta, sillä minusta tässä oli paljon sellaista lämpöä (varsinkin lopussa), joka sopii erityisesti jouluun. Vaikka kirja olikin tosi vanha, olin yllättynyt siitä, miten selkeä rakenne tässä oli. Yleensä inhoan monia klassikkoja, ja uutuuksiakin, kaikenlaisen rakennekikkailun vuoksi, mutta tässä ei kyllä ollut mitään inhoamista.
Vaikka Saiturista ei suosikkikirjaani tullutkaan, olen kuitenkin tosi iloinen, että tämä tuli luettu. Enpä olisi tähän klassikkoon ilman Lukupiiriä tarttunutkaan! Ai niin: kannattaa käydä vilkaisemassa, mitä ajatuksia tämä kirja on muissa herättänyt täältä.
2 kommenttia:
Mukavaa ja rentouttavaa lomailua! DVD:t, kirjat ja löhöily kuulostaa hyvältä ratkaisulta :-)
Piia, kiitos:-)
Lähetä kommentti