perjantai 31. joulukuuta 2010

Anne Frank 1929-1945

Olen Anne Frank -fani (jos siitä tässä yhteydessä voi puhua) ja lukenut kiinnostuneena kaikki suomenkieliset kirjat, jotka sivuavat hänen lyhyeksi jäänyttä elämäänsä. Historioitsija Carol Ann Leen kirjoittama teos Anne Frank 1929-1945 valottaa kiinnostavasti Anne Frankin henkilökuvaa ja elämää ennen juutalaisvainoja ja niiden aikana, unohtamatta tietenkään Annen muuta perhettä ja sukua. Kirja on tosi kiinnostava, koska se on ensimmäinen teos, joka kertoo Anne Frankin ja hänen sukunsa historian. Sain kirjan arvostelukappaleena Avain-kustantamolta jo aiemmin syksyllä, mutta osoitin hurjaa itsehillintää säästämällä kirjan joululomalukemiseksi. Carol Ann Leen elämäkerta on hyvin kattava, sillä hän on saanut käyttöönsä Frankien perheen arkiston, johon kuuluvat mm. Otto Frankin muistelmat ja tämän päiväkirjat Auschwitzin vapauttamisen jälkeen. Kirjallisuusluettelokin on varsin pätevä ja kattava ja viittauksia käytetään runsaasti, paikoin jopa liiankin paljon, sillä ne välillä häiritsevät lukemista.

Johdannossa Carol Ann Lee kuvaa omia intressejään, jotka vaikuttivat kirjan tekemiseen. Hänen tarkoituksenaan ei ole ollut toistaa Annen päiväkirjaa ja kuitata parilla luvulla ne tapahtumat, jotka tapahtuivat päiväkirjan loppumisen jälkeen, vaan hän on halunnut koota uuden ja tyhjentävän esityksen Annen elämästä ilman sitä "kohottavaa valoa, jossa hänet on usein kuvattu". Kirjoittaja pyrkii kuvaaman omana itsenään, lahjakkaana nuorena naisena. Erityisesti Carol Ann Lee on halunnut tuoda esille niitä sukulaisia ja ystäviä, jotka ovat tiiviisti kuuluneet Annen elämään. Kirjassa käytetäänkin runsaasti niiden ihmisten päiväkirja- ja haastattelukatkelmia, jotka tunsivat Annen. Monista Frankin perheen tuttavista ja heidän kohtaloistaan kirjoittaja mainitsee vielä erikseen alaviitteissä, mikä on erittäin kiinnostavaa luettavaa. Anne Frankin tunteneiden ihmisten kommentit tuovat mukavasti lisätietoa hänen persoonastaan ja on mielenkiintoista (toisaalta myös surullista) lukea Anne Frankin sukulaisten ja ystävien kohtaloista. Anne Frankin päiväkirja jätti minulle kiinnostuksen Margotia ja hänen äitiään Edithiä kohtaan. Erityisesti minua kiinnosti miksi Anne tunsi äitiään kohtaan välillä suoranaista vihaa. Tämä kirjaa avaakin jonkin verran heidän välejään ja antaa myös lisätietoa Margotista, Annen hiljaisemmasta ja viisaasti isosiskosta.

Kirja kuvaa Annen elämää lapsuudesta kuolemaan. Lisäksi Carol Anne Lee valottaa Annen vanhempien ja isovanhempien taustoja, keskitysleirielämää sekä Otto Frankin elämää sodan jälkeen ja Annen päiväkirjan julkaisuprosessia. Kirjan tapahtumat eivät etene kronologisesti, sillä heti kirjan alussa seurataan Annen ja Margotin viimeisiä päiviä Bergen-Belsenin keskitysleirillä. Tämä valinta on toimiva, sillä lopputuloshan on kaikkien tiedossa. Keskitysleirikuvaukset ovat kirjan ahdistavinta antia, kuvaukset sairaista ihmisistä, jotka nukkuvat pelkällä permannolla eritteiden seassa, jotkut jopa ilman rihman kiertämää. Nämä kohdat pursuavat hajua ja likaa. Näin tästä kirjasta painajaisia ja melkein teki mieli jättää koko kirja kesken. Toisaalta hämmästyin myös siitä, millainen henki leirillä parhaimmillaan oli: ihmiset lauloivat ja Anne esimerkiksi ilahdutti muita tarinoillaan.

Myöhemmissä osissa, kun kerrotaan Annen lapsuudesta, kirjoittaja piirtää Annesta kuvaa iloisena tyttönä, joka on suosittu ystävien seurassa, mutta joka saattaa välillä möläytellä ihmisille mitä sylki suuhun tuo. Pikku-Anne on selvästi isän tyttö ja monessa kohtaa Otto puhuu lämpimästi tyttärestään. Salaisen siiven tapahtumat kuitataan kirjassa hyvin lyhyesti, mikä on perusteltua: kaiken tämänhän voi lukea Annen päiväkirjasta. Yksi kiinnostavampia kohtia oli kirjan lopussa, missä selostettiin Annen päiväkirjan syntyvaiheita. Kirjasta on vuosien saatossa ja eri käännöksissä jätetty joitakin kohtia pois. Ennestään tiesinkin, että monet intiimit ja poliittiset kohdat on sensuroitu, kuten myös Annen kärkkäät mielipiteet äidistään (Otto Frank ei tahtonut, että hänen edesmenneestä vaimostaan puhuttaisiin pahaa), mutta myös esim. kuukautisista kertovia pidettiin liian intiimeinä. Itse päiväkirjan julkaiseminenkaan ei ollut aivan yksinkertaista, sillä sitä pidettiin rohkeana.

Kirja herätti minussa paljon ahdistusta ja raivoakin, mutta se lienee kirjan tarkoituskin. Siis tunteiden herättäminen. Vaikka Anne Frankista ja holokaustista on kirjoitettu paljon eri ihmisten näkökulmasta, on Carol Ann Lee onnistunut tekemään kirjan, joka ei vain toista vanhoja tuttuja juttuja. Suosittelen kaikille niille, joita Anne Frank kiinnosta.

PS. Pahoittelen onnetonta kuvaa, kamerassa on jotain vikaa.

5 kommenttia:

Velma kirjoitti...

Ää, mä en ole vieläkään saanut hankittua tai edes kirjastosta lainattua tätä. Pakko se on saada, vaikka kiinnostus holokaustiin ei ole enää niin kova kuin aikaisemmin.

Susa P. kirjoitti...

Velma, suosittelen lämpimästi lukemaan tämän teoksen. Jos on Anne Frankin päiväkirjansa lukenut, ei tätä voi ohittaa, koska tämä antaa mielenkiintoista lisätietoa.

Ipu kirjoitti...

Bongasin kirjan täältä ja päätin lukea. Oli kyllä hyvä ja kiinnostava kirja, mutta myös hirvittävän surullinen ja ahdistava. Itku tuli jo prologin kohdalla ja kyyneleet virtasivat valtoimenaan, kun kirjailija kuvasi keskitysleirien oloja. Jollain ihmeellisellä tapaa tunnen syyllisyyttä kaikesta siitä, mitä Annelle tapahtui.
Kirjassa mainittiin, että Margotkin piti päiväkirjaa. Olisi hienoa jos sekin löydettäisiin joskus ja julkaistaisiin. Haluaisin lukea välillä myös Margotista.

Susa P. kirjoitti...

Hei Ipu!

Kirja oli tosiaan järkyttävä, ja minun mielestäni on tärkeää, ettei näitä tapahtumia unohdeta. Kirjan esipuheessa tai jossain viitattiin mun mielestä siihen, ettei tätä ole haluttu julkaista joka maassa, koska holokaustista on kuulemma saatu kuulla tarpeeksi?! Muakin kiinnostaisi Margotin päiväkirja. Olisi hauska tietää, miten hän kuvailee Annea.

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Hei, Susa! Sain juuri loppuun tämän Annen elämäkerran ja kirjoitan siitä ihan lähiaikoina blogiini. Oli hauska huomata, että sinäkin olet tämän lukenut. Hieno postaus! :-)