torstai 27. tammikuuta 2011

Luminainen

Pitkästä aikaa tartuin Leena Lehtolaisen Maria Kallio -kirjaan. Uusimassa kirjassa Minne tytöt kadonneet Maria on jo selvästi vanha ja väsynyt, mutta Luminaisessa on vielä aistittavissa nuoruuden energiaa, jonka avuin hän yrittää taistella maailmasta paremman paikan. Näissä vanhemmissa Maria Kallio -kirjoissa on muutakin kuin lapsiperheen väsyneen arjen kuvausta (ei sillä että se hirveästi kumminkaan haittaisi), kinoja siitä kuka hakee lapset tarhasta ja keskusteluja aiheesta "sinä pidät omaa työtäsi tärkeämpänä kuin minun työtäni".

Luminainen pyörii psykologi Elina Rosbergin murhan ympärillä. Elina on tullut tunnetuksi siitä, että hän on perustanut Nuuksioon naisten terapiakeskuksen, jonne miehiltä on pääsy ankarasti kielletty. Tämä käsky koskee kaikkia miehiä remonttimiehistä lähtien, joten kun Elina haluaa kurssilleen poliisin puhumaan itsepuolustuksesta, hän tahtoo naisen, Marian. Maria ja Elina ehtivät tavata kerran, kun Elina yllättäen katoaa yöpaitaisillaan yöhön ja pian löytyy paleltuneena metsästä. Maria on varma, ettei Elina ehdoin tahdoin tahtonut muuttua luminaiseksi vaan jollakulla täytyy olla tässä näppinsä pelissä. Epäiltyjen joukko alkaakin olla pian melko laaja: on stripparia, runoilijaa, lestadiolaisnaista sekä äitiongelmainen nuori nainen. Motiiviakin Maria joutuu hakemaan melko pitkältä Elinan menneisyydestä.

Olen aina pitänyt Luminaista yhtenä parhaimmista (ellen jopa parhaana) Maria Kallioista. Eniten minuun vetoa juoni, joka on hyvin rakennettu, vaikka motiivi onkin taas kovin mielikuvituksellinen. Murhatapauksen lisäksi kirjassa riittää jännitystä, kun Mariaa ja hänen työtoveriaan jahtaa Hullu-Halttunen, joka vannoo kostoa siitä, että Maria ja Palo toimittivat hänet vankilaan. Lisäksi Marian yksityiselämässä puhaltavat aivan uudet tuulet, joten on selvä että toimintaa riittää. Eniten mua viehättää juonen sujuvuuden lisäksi se, että henkilöt ovat niin mielenkiintoisia, mukana on monenlaisia naisia. Parhaiten mieleeni jäi Johanna, lestadiolaisnainen joka oli pakotettu lähtemään kotoaan, koska hän oman terveytensä vuoksi abortoi perheen kymmenennen lapsen. Kirjassa hieman sivuttiin Johannan tarinaa, kun Maria luki hänen omaelämäkertansa (aika älytön homma muuten, en minä ainakaan antaisi uppo-oudolle ihmiselle elämäntarinaani luettavaksi), mutta olisin ollut halukas tietämään lisää Johannan elämästä. Eri kulttuureista tulevien naisten asemaa kuvannut Lehtolainen voisikin jossain kirjassa vaikka palata Johannaan (mikä on aika epätodennäköistä, koska Luminaisen ilmestymisestä on jo 15 vuotta) tai luoda jonkun uuden vastaavan hahmon.

Ainoa asia, joka minua tässä kirjassa ärsytti, oli se että Maria koki tässä molemmat elämän suuret askeleet, raskauden ja naimisiin menon. Häät vielä ymmärrän, mutta raskausjuttu oli mielestäni todella älytön, kun se tapahtui ihan yllätyksenä. Sen verran Maria on aiemmissa kirjoissa epäröinyt äidiksi ryhtymistä, että tuntui aika epäuskottavalta että hän nyt aivan yhtäkkiä ilman sen suurempia kriisejä päätti olevansa valmis äidiksi. Tiedä sitten, tuliko kirjailijalle kiire luoda Mariasta kunnolla Aikuinen ja Vastuullinen Nainen, mutta jotenkin tuo on vain ärsyttävä ja epäuskottava pieni asia.

4 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Hei Susa minä en tätä Luminainen kirjaa niin hyvin muista. Enemmän minulle taas on jäänyt mieleen Kuolemanspiraali ja pidän sitä ehkä yhtenä parhaista. Kiinnostavaa oli juuri näissä vanhemmissa Maria Kallio-dekkareissa tämä Marian ja Pertti Strömin keksinäinen napikkain oleminen ja vastakkainasettelu. Kuolemanspiraalin lopussa Ström pelastaa Marian syntymättömän lapsen hengen tai suojeli Mariaa ja tämän raskautta (jäihin putoamiselta). Minusta se oli jotenkin liikuttava kohta heidän vaikeassa suhteessa. Muistatko sinä sen?

Susa P. kirjoitti...

Hei Sara!

Eikös tuo jäihin putoaminen tapahtunut Luminaisen lopussa? Joka tapauksessa Marian ja Strömin suhde oli kiinnostava, sillä Strömhän suositteli Mariaa töihin Espoon poliisiin ja kai hän oli opiskeluaikoina vähän ihastunut Mariaan. Rakkaudesta hevonen potkii?

Ström oli tosi kiinnostava ja toisaalta myös ärsyttävä henkilö, joten oli harmi, että hän kuoli.

Sara kirjoitti...

Ai se oli kuitenkin siinä Luminaisessa, joo nyt muistan ja Maria joutui vaaraan Kuolemanspiraalissa, kun oli myös raskaana, niinhän se menikin! Ström oli minustakin kiinnostava, särmikäs hahmo ja oli harmi, että hän kuoli. Ehkäpä Lehtolainen kyllästyi häneen...?

Susa P. kirjoitti...

Mun mielestä Lehtolainen sanoi jossain haastattelussa, että Ström oli hänen lempihahmojaan. Ehkä itsemurha oli sopivan surullinen loppu Strömin elämälle, joka alkoi mennä alamäkeä? Ehkä Ström palaa jotenkin kummittelemaan Marian työpaikalle, kun viimeisimmässä kirjassa sinne tuli töihin Strömin tytär?