keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Tarhapäivä

Kyllä tätä on odotettukin, nimittäin Eve Hietamiehen uutta kirjaa Tarhapäivä. Tarhapäivä on jatkoa muutaman vuoden takaisille Yösyötölle, jossa seurattiin toimittaja Antti Pasasen selviytymistä pienen Paavo-vauvan yh-isänä. Nyt vauvasta on kasvanut viisivuotias reipas poika, mutta yhä edelleen Antti joutuu arvioimaan isyyttään ja onnistumistaan siinä. Paavon äiti Pia ei ole kuvioissa mukana muuten kuin tuottamalla kerta toisensa jälkeen pettymyksiä Paavolle. 

Ihan yksin Antin ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä hiekkalaatikolta matkaan tarttunut Enni Terttu-tyttärineen on edelleen vahvasti mukana. Heti kirjan alussa Antti joutuukin melkoisen ongelman eteen, kun selviää, etteivät hänen tunteensa Enniä kohtaan olekaan pelkästään kaverilliset. Romanttiselle haihattelulle ei kuitenkaan jää tolkuttomasti aikaa, sillä Terttu muuttaa olosuhteiden pakosta Pasasten poikamiesboksiin. Tertun kanssa Antti sujahtaa kokonaan uuteen maailmaan: sellaiseen, jossa on erikseen tyttöjen ja poikien lääkkeet, rokkimekkoja, isopäisiä pehmoeläimiä, tanssitunteja ja jokaisella tavaralla oma nimensä. Antti saa alkukankeuksien jälkeen huomata oppineensa Tertulta paljonkin uutta.

Kun sain Tarhapäivän käteen ihmettelin, miten pikkulapsiarjesta saa yli 400 sivua tekstiä ilman että se alkaa tuntua puisevalta. Helposti. Kirjassa kuvataan paljon lapsiperheelle tuttuja rutiineja: aamupalaa, tarhamatkaa, leikkimistä, ostoksilla käymistä, iltapalaa, -pesua ja -satua, mutta usein rutiineihin liittyy jokin huvittava kommellus, esimerkiksi kauppareissulla porukka tekee katoamistemppuja yksi kerrallaan. Kirjaa lukiessani sainkin nauraa hekottaa monta kertaa ääneen. Tykkäsin erityisesti siitä, ettei Anttia kuvata minään superisänä, vaan tavallisena tallaajana. Usein kun nimittäin törmää siihen, että lapsestaan huolehtivasta isästä tehdään joku yli-ihminen ja kaikki tavallisetkin arjen askareet miehen tekemänä saavat osakseen ylpeää hymistelyä: "kato, se vei lapsen hammaslääkäriin".

Hietamies taitaa mutkattoman kerronnan ja puhekielinen teksti sopii hyvin rempseän Antin tarinaan: moneen kertaan tekstissä päräytellään miehekkäitä perkeleitä ja moneen otteeseen Antti myös komentaa lapsia "pitämään turpansa kiinni". Tarhapäivä on kokonaisuutena mahtava ja nopealukuinen kirja. Perheenäidit ja -isät löytävät kirjasta paljon samaistuttavaa, mutta kirjassa on tuttuja juttuja niillekin, joilla omia lapsia ei ole. Ainakin Tarhapäivästä kävi ilmi lasten tämänhetkiset suosikkilelut.

Jos Yösyöttö aiheutti lapsettomalle sinkkunaiselle lieviä kammoväristyksiä realistella pukluarkikuvauksella, herätti Tarhapäivä orastavaa vauvakuumetta: kaikkien kaupparaivareiden ja uhmakohtausten jälkeenkin on olemassa se toinenkin, ihanampi, puoli.

Katso myös MaijanSusan ja Amman arviot.

5/5

Otava 2012
446 sivua.

2 kommenttia:

Heinä kirjoitti...

Nytpä tiedän, mikä kirja on seuraavana lukulistallani! :)

Annika kirjoitti...

Olen lukenut sekä Yösyötön, että tämän. Pidin paljon kummastakin. Minäkin nauroin monta kertaa kirjoja lukiessani ääneen. En myöskään jaksa olla ihailematta sitä, että Hietamies saa tavallisista arkisista asioista aikaan näin koukuttavaa tekstiä.