Terhi Rannelan uusin nuortenkirja Goa, Ganesha ja minä on jatkoa kirjalle Amsterdam, Anne F. ja minä. Kirjassa seurataan edellisestä kirjasta tutun parivaljakon Kertun & Miran edesottamuksia erona, että tällä kertaa kertojana on Mira.
Mira on 16-vuotias koululainen, jonka intohimona on maalaaminen. Se onkin juuri ainoita iloja elämässä, sillä kotona Mira joutuu raatamaan kotiorjana hoitaen kahta pikkuvelipuolta ilkeän äitipuolen vain luistellessa velvollisuuksistaan. Mutta ei jotain huonoa ellei hyvääkin: Miran tyttöystävän, Kertun, äiti päättää kustantaa koko konkkaronkan (Miran, Kertun ja miesystävänsä) pariksi viikoksi Intian auringon alle Goalle ja Mumbaihin. Hyvästi koulu ja loskainen talvi!
Parin viikon aikana Kerttu ja Mira joogaavat rannalla, tutustuvat HIV-sairaalaan ja slummiin sekä pääsevät avustajiksi Bollywood-elokuvaan ja oppivat arvostamaan omaa maataan ihan eri tavalla. Miralla on onnen päivät, kun hän saa ikuistaa Intian räiskyvät värit siveltimellä kankaalle. Liekö sitten norsupäisen Ganesha-jumalan ansiota, että Miran onnenpotkut tuntuvat jatkuvan Suomessakin.
Ei ihan niin hyvä kirja kuin sarjan eka osa, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ainakin mulle nousi (taas kerran) ihan kamala matkakuume. Tahtoo heti reissuun! Sarjalle on kuulemma luvassa jatkoa, joten jään mielenkiinnolla odottamaan mimmien seuraava matkaa.
PS. Jos sattuu kiinnostamaan, niin Kerttu ja Mira bloggaavat täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti