Näyttelijä Eppu Salminen pääsi teatterikorkeaan monen yrityksen jälkeen vuonna 1986. Ensimmäisenä päivänä oli vastassa talonmies, joka sanoi “mä olen nähnyt täällä teetettävän sellaisia asioista, joista armeijassa kapiainen joutuisi vankilaan”. Elettiin TeaKin hulluja vuosia, sillä Turkan opetusmetodien ja lausuntojen vuoksi koulu oli ollut mediassa esillä ja myös monen paheksunnan kohde. Samoihin aikoihin sattui Jumalan teatterin suurta kohua aiheuttanut esitys ja koulun hajottaminen. Meno oli niin kovaa, että Salminen valmistui TeaKista lopulta vasta parisenkymmentä vuotta myöhemmin.
Lasten ristiretki on hänen näkökulmansa teatterikoulussa sattuneisiin tapahtumiin ja 80-luvun hulvattomaan nuoruuteen. Se on kertomus nuoresta lahtelaispojasta, joka jo pienenä saa kosketuksen teatteriin eikä sen jälkeen halua muuta kuin näytellä. Kirja kertoo koulusta, jossa kyky sietää ja käyttää väkivaltaa testattiin jo pääsykokeissa. Kirja kertoo myös tarinan tiestä unelmien ammattiin.
Ei mikään elämää suurempi lukunautinto, mielenkiintoisinta oli lukea, mitä kaikkea näyttelijät joutuivat oikeasti Turkan aikana tekemään. Ei voi kuin ihmetellä, miten sellainen tyyppi, joka käski porukkaa punnertamaan lisää vielä senkin jälkeen kun kaikki itkivät väsyneinä, saa edes opettaa. Ja mitä tällaisella harjoituksella yleensä haetaan takaa? Yksi ällöttävimmistä kohdista muuten oli se, kun opettajana toiminut Jussi Parviainen ilmoitti Salmiselle, ettei ota tätä ryhmäänsä, koska aikoo iskeä Salmisen tyttöystävän eikä siksi tahdo Salmista siihen väliin häsläämään. Miten opettaja saa toimia noin?
Mutta ei voi kuin ihailla niitä, jotka vuodesta toiseen käyvät läpi rankat pääsykokeet ennen kuin tulevat (jos tulevat) valituiksi TeaKiin. Ja jos tästä kirjasta jotain hyvää pitää vielä sanoa niin ainakin kirjan kautta pääsi tirkistelemään tunnettuja näyttelijöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti