Katja Kallion uunituore Syntikirja kertoo erään perheen tarinan. Heti aluksi draamaa riittää, kun Henri jättää Tuulikin yli 30 avioliittovuoden jälkeen. Tuulikki ei tätä voi käsittää, sillä hänen mielestään Henrin kuuluisi olla ikuisesti kiitollinen siitä, että on saanut niin hurmaavan vaimon kuin Tuulikki on. Toki Tuulikillakin on omat syntinsä, kuin kenellä tahansa muulla, mutta hänen syntinsä on tehty niin kauan sitten, että uhrauksen suuruus on päässyt unohtumaan.
Sofia on Henrin ja Tuulikin tytär, joka kirjoittaa mielessään syntikirjaa. Huusin tänään Kertulle, koska hän tuli keittiöön kuraisissa kumisaappaissa. En soittanut äidille, vaikka tiesin, että isä on lähtenyt. Rakastan varattua miestä. Äidin ja tyttären välit eivät ole koskaan olleet erityisen hyvät ja läheiset, mutta kun Sofia löytää kainalostaan kyhmyn, Tuulikki sekoaa lähes groteskilla tavalla.
Lopulta on aika kelata filmiä taaksepäin ja läpivalaista synnit. Mutta miksi joskus rakkaus on synti, ja joskus taas se, ettei rakasta. Kummallisia nämä säännöt.
Katja Kallio kirjoittaa jälleen kerran hulvattoman hauskaa tekstiä, joka kaikessa draamallisuudessaan on kuitenkin ihanan arkista. Tämä kirja oli taas niitä, joiden ei olisi halunnut loppuvan ollenkaan, meno nimittäin muuttui loppua kohden paremmaksi ja paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti