Olen koko talven ja kevään lukenut Juha Itkosen romaania Anna minun rakastaa enemmän. Pitkästä lukuajasta voineekin päätellä mielipiteeni tästä kirjasta...
Kirja kertoo Suomen suurimman rocktähden Summer Maplen, ristimänimeltään Suvi Vaahteran, tarinan. Suvi ei kuitenkaan kerro tarinaansa itse vaan kertojina toimivat Leena Vaahtera ja Antti Salokoski, Suvi Vaahteran äiti ja entinen poikaystävä.
Molemmilla heillä on, tahtoivat tai eivät, osansa Summer Maplen yhä mielikuvituksellisemmaksi kääntyvässä tarinassa. Sivuosa, kenties – tarinassa jota kumpikaan ei pysty hallitsemaan. Ja pystyykö kukaan? Summer Maple itse on nimittäin kadonnut Afrikan-matkallaan kuin tuhka tuuleen.
Molemmat omalla tavallaan Leena ja Antti kerivät auki elämäänsä, suhdettaan rakastamaansa ihmiseen, joka muuttui joksikin toiseksi. Mutta miten kohdata se, minkä olemus juuri on olla haaveita ja kuvitelmaa, kuulua kaikille eikä kenellekään?
Kirja oli tavallaan ihan hyvä, ainakin aiheensa puolesta. Kahden kertojan käyttö tuntui vähän häiritsevältä, sillä välillä menin sekaisin siitä, kumpi nyt on äänessä. Leenan kertojan-osuuksista en saanut oikein mitään irti, sillä en välitä pitkästä tajunnanvirtamaisesta kerrontatekniikasta. Minulle olisi siis riittänyt vallan mainiosti vain Antin osuudet. Iso plussa kirjalle siitä, että siinä näkyi hyvin kirjailijan oma kiinnostus rock-musiikkiin. Kirjassa oli nimittäin sopivissa väleissä pätkiä rock-lyriikoista ja haastatteluissa, joita lehdissä oli Summer Maplen katoamisen jälkeen, käytettiin kuumimpien rock-tähtien nimiä.
Summa summarum: ei mun rakkauteni Juha Itkosta kohtaan syttynyt tämän kirjan myötä, mutta aion kuitenkin vielä yrittää. Jospa lukisin kiitetyn Myöhempien aikojen pyhiä ja katsoisin sen jälkeen onko Juhasta mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti