Muistan sinut Amandan jälkeen innostuin Virpi Hämeen-Anttilasta niin paljon, että viimeksi Helsingissä käydessäni hankin divarista pari Hämeen-Anttilaa lisää. Jos muuten satutte liikkumaan Helsingissä, suosittelen pistäytymään Hakaniemessä antikvariaatti Interfennicassa. Tuolla on aika kattava kokoelma uusia (tänä ja viime vuonna ilmestyneitä) kirjoja sekä vanhempia kirjoja edullisesti. Erityisesti pidän Interfennicassa siitä, ettei kirjoja ole kohtuuttomasti vaan kaikki ovat hyvässä järjestyksessä ja helposti löydettävissä. Interfennicassa myydään kirjoja myös postitse, mutta muistaakseni ne lähetetään postiennakolla eli postikulut ovat usein kalliimmat kuin kirja.
Ensimmäisenä näista kahdesta kirjasta luin Hämeen-Anttilan tuoreimman eli Päivänseisauksen. Päivänseisaus on vähän erilaisempaa Hämeen-Anttilaa, sillä käsittääkseni muissa kirjoissa päähenkilöinä on nuoria/nuorehkoja humanisteja, mutta tämän kirjan päähenkilöt olivat jo varttuneempaa väkeä.
Paula on luopunut aikoinaan sooloviulistin urasta ja tyytyy soittamaan alttoviulua kvartetissa, toisten varjossa. Hänen avioliittonsa on rikkoutunut, ja nyt lapsetkin ovat lentämässä pesästä. Erik ei saa kirjoillaan toivomaansa menestystä, eikä hän vielä viisikymppisenäkään osaa päättää, haluaako perheen vai ei. Molemmilla on tunne, että he ovat oman elämänsä väliinputoajia.
Kun Paula ja Erik kohtaavat, käy ilmi, että Erik on tuntenut nuorena Paulan pikkusisaren, jonka vuosien takainen kuolema yhä painaa Paulaa. Erik on ollut salaa ihastunut myös Paulaan ja kiinnostuu tästä uudelleen. Mutta onko hänen tunteensa vain halua paeta nykyisyyttä? Voiko Paula rakastaa enää ketään Ollin, aviomiehensä, jälkeen? Mitä tapahtuu elämän taitoskohdassa, kun unelmien ja menneisyyden kanssa on saatava tilit selviksi?
Kirja oli kyllä hyvä, mutta valitettavasti odotin tältä vähän enemmän Muistan sinut Amandan jälkeen. Päivänseisaus vaikutti minusta enemmän väliteokselta, jonka Hämeen-Anttila on kirjoittanut parempaa inspiraatiota odotellessa. Kirjassa huomioni kiinnittyi kieleen, joka oli monin paikoin tönkköä: miksei Hämeen-Anttila voinut päättää, kirjoittaako hän yleis- vai puhekieltä. Nyt samassa repliikissä oli molempia ja vaikutelma oli sekava.
Seuraavana minulla on vuorossa Hämeen-Anttilalata Alastonkuvia ja odotukset ovat korkealla: tätä on kehuttu kovasti.
2 kommenttia:
Olen juuri lukemassa tätä ja koetan päättää, luenko loppuun... mitä sanoisit: suositteletko? (Olen aika karnttu lukija, jätän usein kesken jos kirja ei saa minua otteeseen ja siinä myös pidä.)
Virvatuli, mä olen myös huono lukemaan tylsiä kirjoja: jos kirja ei 50 ekan sivun jälkeen miellytä, viskaan sen pois. Tämä on vähän huono tapa, koska jotkut kirjat käynnistyvät kunnolla vasta kun niitä on lukenut pitemmälle. Toisaalta taas elämä on liian lyhyt haaskattavaksi huonoihin kirjoihin. Eli vastauksena kysymykseesi: jos kirja tuntuu jo alussa tylsältä, ei sitä kannata lukea loppuun. Minusta ainakaan Päivänseisaus ei ollut kovin kummoinen kirja eikä siinä menetä mitään vaikkei kirjaa lukisi. Suosittelen mieluummin jotain muuta Hämeen-Anttilaa, kuten Sokkopeliä.
Lähetä kommentti