Hyvää joulua!!

Pakkasyö on, ja leiskuen

pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää

harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun;

katsoo metsää, min hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.

Vaiti metsä on, alla jään

kaikki elämä makaa,

koski kuohuvi yksinään,

humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan

ajan virtaa on kuulevinaan,

tuumii, minne se vienee,

missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on, ja leiskuen

pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

aamuhun unta kiskoo.

Ääneti kuu käy laskemaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Susa vetäytyy nyt joulun viettoon kirjoineen ja palailee tänne taas joulun jälkeen raportoimaan pyhien aikana lukemistaan kirjoista. Sitä ennen haluan kuitenkin toivottaa lukijoilleni tämän ylläolevn runon (joka muuten on lempijoululauluni) myötä

Rauhallista ja piparintuoksuista joulua! Lukekaa paljon kirjoja ja syökää paljon suklaata. Suurkiitos myös kaikille vakilukijoilleni, jotka luette tätä blogia ja kommentoitte tänne <3 <3