maasta jo jokin aika sitten, mutta yhä vain verenpaineeni on korkealla. Latiseva muutti 80-luvun lopussa Leningradista Suomeen tavattuaan suomalaisen miehen. Hän saapui maahan täynnä suuria odotuksia, mutta aiemmin menestynyt nainen saikin huomata joutuneensa syrjityksi. Työttömyys, avio-ongelmat ja jatkuva ryssittely nakertavat Latisevan itsetuntoa ja pian hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa Suomesta, jota hän tullessaan luuli maanpäälliseksi paratiisiksi.
Enpä voi sanoa muuta kuin huhhuh. Latiseva tykittää kovaa tekstiä siitä, kuinka me suomalaiset olemme kylmiä, yksinäisiä ja tunteettomia ihmisiä, joilla ei ole yhtään tosiystävää. En oikein tunnista itseäni Latisevan tekstistä enkä usko, että elämäni muuttuisi sen paremmaksi, vaikka halaisinkin joka toista vastaantulijaa. Mutta kyllä hävettää olla suomalainen, sillä Latiseva kertoo, kuinka hänen anoppinsa pyytää, ettei tämä puhuisi pojalleen venäjää, jotta kukaan ei vain saisi tietää, että pojan äiti on venäläinen. En voi kuin toivoa, että asenteet venäläisiä kohtaan olisivat muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa, vaikka tiedänkin, että moni kantaa edelleenkin kaunaa venäläisille.
En halua vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta kirjaa lukiessa tuli tunne, että Latisevan huonot kokemukset johtuvat ennen muuta siitä, että hänen aviomiehensä ei lainkaan tukenut häntä. Vaikka oma aviomies paljastui tunteettomaksi ja passiiviseksi tyranniksi, eivät kaikki suomalaiset ole samanlaisia kuin hän. Olisi ollut hauska tietää, miksi aviomies oli sellainen kuin oli, mutta koska kyseessä on omaelämäkerta, ei siinä luonnollisestikaan muista puhuta.
Kun nyt on kerran puhetta ennakkoluuloista, voin paljastaa oman venäläisiin kohdistuvan ennakkoluulon. Pidän venäläisinä piinkovina materialisteina, joille vain raha ja mammona merkitsee. Parhaiten se näkyy uusrikkaiden käytöksessä, kun he latovat tukun seteleitä kaupan tiskille ja hermostuvat, jos myyjä ystävällisesti huomauttaa, että tästä puuttuu viisi euroa. Tämä kirja ei valitettavasti vähentänyt ennakkoluuloja - päin vastoin en jaksanut laskea, kuinka monta kertaa Latiseva mainitsi sanan "kaunis auto". Ennakkoluulot ovat siis sitkeitä, kummallakin puolella.
Latisevan kirja on nopeaa ja mielenkiintoista luettavaa ja antoihan se myös paljon ajattelemisen aihetta, vaikka monet kohdat kirjassa ärsyttivätkin aika lailla. Tiedä sitten, johtuiko ärsytys nimenomaan siitä, että tunsin pistoksen sisimmässäni... Suomalaisten haukkuminen alkoi mennä jossain kohtaa jo liiallisuuksiin, varsinkin kun Latiseva näytti kokonaan unohtaneen sen, että kirjan alussa hän mainitsi juutalaisten olevan Venäjälle b-luokan kanssa - samoja ongelmia on luonnollisesti molemmilla puolilla. Yksi ärsytyksen aihe lisää kirjassa oli etulieve, josta aina löytyy tietoa kirjailijasta. Se on ok, koska on kiva tietää kirjailijasta syntymävuosi ja koulutus. Mutta minkä hiivatin takia tässä kirjassa oli kuvattu Latisevasta kielitaito ja työpaikat kuin CV:ssä tyyliin "toimitusjohtajana siellä ja viestintäjohtajana täällä". Jos tarkoitus on kertoa lukijoille, että venäläinenkin voi olla korkeasti koulutettu niin metsään menee: uskon, että ne jotka tähän kirjaan tarttuvat tietävät sen muutenkin.
Päällimmäisen tunteen kirjasta voisi tiivistää näin: Latiseva syyttää suomalaisia rasismista, mutta mitäköhän tämä kirja on suomalaisista?
Marielka on myös lukenut tämän kirjan. Hänen mietteitään kirjasta voi lukea täältä.
PS. Aiheeseen liittymätöntä mainostusta, mutta Sanna ja Tomomi arpovat.
Sannan arvonta löytyy täältä
ja Tomomin jouluinen arvonta täältä
Käykäähän osallistumassa!
2 kommenttia:
Hmmm... aika mielenkiintoiselta vaikuttaa. Kun tämä kirja ilmestyi, näin Latisevan haastattelun ja päätin lukea kirjan -vaikutti ihan järkinaiselta.
Asia unohtui, mutta nyt en ole oikein varma, haluanko tähän tarttua: hyvä asia ja sinänsä asiallinen keskustelu ennakkoluuloista menee pilalle, jos kyseessä on enemmän elämäänsä pettyneen henkilön puusilmäinen tykitys suomalaisia kohtaan. Hmmm, jään vielä miettimään...
Amma, osasit sanoa sen paremmin kuin minä, sillä kyseessä on pettyneen henkilön puusilmäinen tykitys. Suosittelen kumminkin lukemaan tämän vaikka ihan uteliaisuudesta, tässä on nimittäin paljon mielenkiintoistakin asiaa.
Lähetä kommentti