Amma, Sara ja Ipu antoivat minulle blogi-palkinnot, joista olen tosi iloinen. Kuhunkin palkintoon kuuluu, että saajan on tunnustettava itsestään 7 asiaa, joten tässä tulee hurjia paljastuksia mun elämästä:)
1. Kärsin kroonisesta matkakuumeesta. Varsinkin talvi ja kevät on aikaa, jolloin pelkkä matkatoimistojen esitteiden vilkuilu tekee pahaa. Ajan- ja rahanpuutetta enemmän matkustamista vähentää matkaseuran puute. Ehkä pitäisi vain rohkaistua reissaamaan yksin.
2. Olen luonteeltani murehtijatyyppi, mikä on tosi rasittavaa. Tällä hetkellä murehdin saanko töitä valmistumisen jälkeen (mikä ei ole vielä ajankohtaista). Kadehdin niitä ihmisiä, jotka osaavat ottaa asiat relasti eivätkä turhia murehdi. Jos jotain hyvää pitää tästä hakea, vatvon asioita itsekseni enkä kuormita kavereitani turhilla huolillani.
3. Minut on helppo provosoida. Ei tarvita kuin yksi "homous on sairaus" -kommentti niin kilahdan välittömästi. Siksi välttelen parhaani mukaan mm. kaikkia keskustelupalstoja. Perheellä oli naurussa pidättelemistä, kun harjoittelun päätteeksi ohjaajani kehui, että minua ei ole helppo provosoida. Joopa joo...
4. Tunnen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että luen liian vähän klassikoita ja "vakavampaa" nykykirjallisuutta, Nobel-voittajia tai Finlandia-ehdokkaita...
5. ...Toisaalta olen ottanut periaatteeksi, etten tyrkytä oppilailleni lukemista tai pakkoluetuta yläkoululaisilla klassikoita. Lukekoot mitä lukevat, pääasia että lukevat. Omista kokemuksista tiedän, mitä pakottaminen voi aiheuttaa, koskee se kirjoja tai vaikka urheilua. Muistasinpa tämän periaatteen omalla kohdallanikin.
6. Olin parikymppiseksi asti varma, etten voi sietää eläimiä, pelkäsin jopa useimpia eläimiä, kuten isoja koiria. Sitten tuttuni hankki kissan ja olin ihan myyty. Hoidin heidän kissojaan muutaman päivän viime viikolla ja olin ihan myyty. En pitäisi lainkaan mahdottomana, että minulla olisi tulevaisuudessa kissa.
7. En omista telkkaria, joten telkkaria tulee katsottua tosi vähän. Yhtä ohjelmaa en jätä väliin, nimittäin Kotikatua. Onneksi se näkyy netistä. Sarjaa pitää katsoa, vaikka olen pöyristynyt ohjelmassa tapahtuneista muutoksista. Olen katsonut sarjaa melkein alusta asti eikä kovin montaa jaksoa ole jäänyt väliin.
Kiitos Amma, Sara ja Ipu!
Annan palkinnon eteenpäin seuraaville ihanille bloggaajille:
Lauren
Sanna
Kuutar
Booksy
10 kommenttia:
Mie olen alkanut seuraamaan Kotikatua vasta nyt syksyllä ja en tosiaan tiedä sarjan taustoista kauheasti. Meidän piti yhdelle kirjallisuuden ja sukupuolentutkimuksen yhteisluennolle katsoa osa Kotikatua ja sen jälkeen jäin koukkuun.
Voi kiitoksia! *punastuu päälakea myöten*
Hanna, mäkin haluaisin tuollaisille luennoille missä katsotaan Kotikatua:) Kotikatu on kyllä hyvä sarja, kannattaa seurata.
Booksy, eipä kestä. Olet tunnustuksesi ansainnut:)
Mun piti kans laittaa tämä tunnustus Booksylle :)
Tuosta syyllistymisen tunteesta vakavamman kirjallisuuden suhteen... Koita tosiaan päästä siitä eroon. Pääasia on enemmänkin se, että vain lukee. Oli se sitten harlekiineja tai nobelisteja.
Olen huomannut, että ne, jotka lukevat vain ja ainoastaan klassikoita ym. vakavaa, ovat enemmän ja vähemmän taipuvaisia tietynlaiseen kirjasnobismiin. Ja se on ikävämpi juttu se.
Kiitos tunnustuksesta ja haasteesta! :--) Koitanpa tehdä tämän saman tien.
Minäkin pärjäisin aika hyvin ilman televisiota. Itse tv-ohjelmia tulee katsottua vähän, mutta konsolipelejä ja leffoja ja sarjoja varten televisio on kyllä ihan käypä juttu!
Oi, kiitos tuhannesti Susa <3 minäkin koitan tehdä tämän tämän illan aikana:)
Hei Susa kissan hankinta kannattaa, minulla on parivuotias söpöläinen, joka on täysin musta.
Onnea ope-opintoihisi myös, älä turhaan stressaa, uskon että saat kuitenkin hyvin töitä! Sinulla on hyvä periaate, että et pakkoluetuta nuorisolle, pääasia on minustakin, että he kiinnostuisivat lukemaan kirjoja. Netti on nykyään suurin media nuorten elämässä, ohittanut TV:nkin.
Morre, totta on että pääasiasia on se että lukee. Mua kanssa ärsyttää kirjasnobit, se ei mun mielestä anna kuvaa älykkyydestä vaan lähinnä kapeakatseisuudesta.
Lauren, ole hyvä:) Mä kaipaan telkkaria vain silloin kun sieltä tulee hyviä leffoja. Muuten pärjää ilman.
Sanna, ole hyvä:)
Sara, sun kissa kuulostaa tosi söpöltä, mäkin haluaisin ehkä mustan tai mustavalkoisen kissan. Olen jo miettinyt, että jos mulla olisi musta kissa niin sen nimi olisi Romeo:) On valitettavaa, että nuoret viettävät paljon aikaa netissä. Siellä on toki paljon hyödyllistä mutta myös paljon kuonaa.
Oi, kiitos kovasti tästä tunnustuksesta! Teen tämän niin pian kuin ehdin. :)
Miekin olen katsonu Kotikatua alusta asti, tosin nykyisin sen katsominen on muuttunut aika satunnaiseksi, jotenkin ei tunnu ihan samalta kuin ennen.
Kissat on kyllä maailman ihanimpia otuksia (sanoo kissaihminen, joku muu voisi olla eri mieltä;). Profiilikuvassani on tällä hetkellä oma kisulini (tai oikeastaan se asustaa vanhemmillani, minä kun en nykyisessä asunnossani saa pitää lemmikkejä), reilun vuoden ikäinen söpöliini. :)
Kuutar, ole hyvä:) Mä olenkin aina ihastellut profiilikuvassasi olevaa kisua, on nimittäin tosi söpö:)
Lähetä kommentti