Mun ja Riadin tyttöjen suhde on vähän mutkikas. Aloin lukea kirjaa heti sen ilmestyttyä suomeksi joskus kolmisen vuotta sitten. Silloin kirja ei vetänyt vaan jätin sen kesken jossain puolivälin paikkeilla. Kirjassahan piti periaatteessan olla kaikki hyvän kirjan ainekset: se kertoi kiinnostavasti Saudi-Arabiasta ja sen naisista, mutta toisaalta se on tyylilajillisesti kevyttä viihdettä. Joku siinä silti mätti. Sitten aloin lueskella muiden ylistäviä kommentteja tästä kirjasta ja harmistuin, kun en itse tästä välittänyt. Olisiko ehkä sittenkin kannattanut lukea kirja loppuun? Kesällä bongasin tämän jostain kirjakaupan alennuskorista ja ajattelin syventyä siihen ihan kunnolla. Kun Riadin tytöt valittiin yhdeksi lukupiirikirjaksi, olin innoissani: kirja oli pakko lukea loppuun. Ja loppuunhan se tulikin luettua, tosin mielipide kirjasta pysyi edelleen samana.
Tarinan idea on se, että nimeltä mainitsematon saudinainen kertoo torstaisin sähköpostilla neljän ystävättärensä, jotka ovat niin ikään saudinaisia, elämästä. Gamran, Lamisin, Michellen ja Sadimin elämästä kertovat viestit saavat koko Saudi-Arabian sekaisin, kun ihmiset pohtivat kuumeisesti noiden neljän naisen elämää ja etenkin salaperäisen kirjoittajan henkilöllisyyttä. Kirjoittaja kuvaa suorasukaiseen tyyliin naisten mieshuolia. Mies pitäisi saada ihan kulttuurissa vallitsevan tavan vuoksi, mutta minkäs teet kun potentiaalinen mies leikittelee tunteillasi, pelästyy aloitteellisuutta ja jatkaa salasuhdetta, vaikka vaimo on kotona ja odottaa hänelle lasta.
Sähköpostityyli oli se syy, miksi en tykännyt tästä kirjasta. Se tuntui tarinan kannalta vähän turhalta Gossip girl -tyyliseltä kikkailulta, että joku ulkopuolinen kertoo näiden naisten tarinan. Sähköpostityyli aiheutti myös sen, että henkilöt jäivät aika etäisiksi, kun heitä kuvattiin ulkopuolelta; kirjan loppumisen jälkeen muistin vain kaksi neljästä henkilöstä nimeltä. Lukupiirissä väittelimme aika paljon tästä sähköpostityylistä ja totta on se, että joissakin maissa, kuten Saudi-Arabiassa, netti on monien hiljaisten ihmisryhmien, vaikkapa naisten, ainoa väline, jolla he saavat äänensä kuuluviin. Siksi sähköpostityylin käyttö on perusteltua, mutta rasittavaksi se lukemisen tekee.
Lukupiirissä meillä on tapana antaa kirjoille kouluarvosana. Itse annoin tälle seiskan ihan vain hyvästä yrityksestä. On hauskaa, että joku rohkaistuu kirjoittamaan vakavasta aiheesta viihteellisemmin ja saa ehkä näin sellaisia ihmisiä tarttumaan kirjaan, joita ei muuten Saudi-Arabian naisten elämä kiinnosta. Välillä on kiva itsekunkin lukea arabimaailmasta muitakin kirjoja kuin surullisia vaimonhakkaamistarinoita.
6 kommenttia:
Mua aina arveluttaa hirveästi nämä Lähi-idän naisista kertovat kirjat, koska niiden kanssa on niin monesti joutunut pettymään.
Kirjat tehdään tietyllä tapaa 7 Päivää -lehden tyyliin. Henkilöt vedetään ääripäihinsä (naiset ovat kauniita ja hyveellisiä, miehet rumia raiskareita lukuunottamatta ehkä sitten sitä yhtä jaloa prinssiä). Jo teininä lukiessani aikanaan Prinsessa Sultana -kirjoja (90-luvulla iso hitti) tämä arsytti. Viimeisin pettymys oli Tuhat loistavaa aurinkoa, joka tietysti myös jakoi mielipiteitä.
Riadin tyttöjäkin silmäilin usein töissä, mutta tuo sähköpostityyli tosiaan hiukan oudoksutti ja muutenkin pelkäsin, että tässä taas sorrutaan tähän typerään henkilöasetteluun.
Tiedätkös, minulla kävi ihan sama juttu ko kirjan kanssa ;)
Näin tästä lehdessä esittelyn viime vuonna ja ajattelin, että tuossa kirjassa on kyllä kaikki kiinnostavan kirjan ainekset kohdillaan ja varasin kirjan. Luin sitä jonkun matkaa, mutta jotenkin se ei vain tosiaan kulkenut. Ehkä juuri se sähköpostimaisuus toi nimenomaan tuota "Gossip gilr":n tuntua, eikä se oikein toiminut minulla ainakaan. Jätin sitten siis kirjan kesken.
Ajattelin sulle suositella tätä kirjaa, mutta ehdit jo lukea. :)
Ite sain tän joululahjaks pari vuotta sitten. Pidin kirjaa vähän outona ja välillä putosin kärryiltä juonessa. Pitäisi ehkä lukea kirja uudestaan, jos vaikka saisin siitä tällä kertaa enemmän irti.
Morre, hyvä pointti tuo että naisista tehdään kauniita ja hyveellisiä. Niin oli tässäkin kirjassa ja sitten ihmetellään että "miksi tuo mies jättää niin hyvän naisen". Mitään et ole menettänyt, vaikket ole tätä lukenut.
Susa, kiva kuulla muistakin jotka eivät tykkää tästä kirjasta. Ei jää itselle niin huono fiilis, kun en tästä mitään ymmärtänyt.
Ipu, mua ärsytti se, kun suomenteja sotki nimiä ja sitten kirja muuttui tosi raskaaksi lukea. Voithan kokeilla, saatko tästä enemmän irti, mulla tosin ei toiminut:)
Mä luin pari vuotta sitten Kabulin kauneuskoulun ja Lolita Teheranissa, niiden inspiroimana yritin lukea tätä viime kesänä. En tainnut päästä edes puoliväliin, joku siinä vaan tökki. Suunnitelmissa on kuitenkin yrittää vielä uudestaan jossain vaiheessa.
Velma, kiva löytää lisää ihmisiä joita tämä kirja tökki. Kabulin kauneuskoulun olen lukenut ja pidin siitä aika paljon. Lolita Teheranissa on lukematta, vaikka se kiinnostaa kovasti.
Lähetä kommentti