Paljastan teille nyt hupsun romanttisen haaveeni: haluaisin muuttaa joksikin aikaa asumaan johonkin saarelle. Näen sieluni silmini itseni pienessä punaisessa mökissä tuulen pieksemälle saarella, tuijotelemassa kissa sylissäni syyspimeälle mustalle merelle, missä vaahtopäiset aallot lyövät rantakiviin ja kaukana sumuisella ulapalla kulkee valaistu laiva hitaasti kuin aavelaiva... En tajua, mistä olen tämän haaveen päähäni saanut, koska en ole lainkaan poikkeusihminen. En siis tule toimeen ilman sähköä, juoksevaa vettä tai kunnollista nettiyhteyttä. En myöskään ikimaailmassa soveltuisi asumaan missään, missä ei ole kauppaa alle kilometrin päässä, ja voisi tuo omakotiasuminen talkkarin hommineen tuoda vaikeuksia. Lisäksi en tajua, miten edes pääsisin saarelle, kun tulen pahoinvoivaksi kaikissa Ruotsin laivaa pienemmissä paateissa (kyllä, myös Tallinnan laivat lasketaan), lukuunottamatta ehkä soutuvenettä.
Saariasumista voisin harkita toteutettavaksi ihan tosissaan, jos voisin asua samanlaisessa saaressa kuin Saariston Marja Enni Mustosen kirjassa Yhdeksäs aalto. Saaresta olisi kätevä lossiyhteys mantereella, kauppa olisi kivenheiton päässä ja lähistöllä olisi useampikin raavas mies valmiina talkkarin hommiin. Eikä haittaisi, vaikka asunto tulisi mulle samalla tavalla kuin Marjalle eli yllätyksenä perinnön kautta.
Päähenkilö Marja on jäänyt työttämäksi pankkikriisin seurauksena ja jakaa pienen kaksion tyttärensä ja tämän poikaystävän kanssa. Nuorten yhteiselämä ja toimettomuus rassaa Marjaa sen verran, että hän päättää muuttaa perinnöksi saamaansa mökkiin Häärviikin saareen nauttimaan luonnosta ja rauhasta ja selvittämään kuka hän on ja mistä hän tullut. Vähän huvittavaa on, että takakansiteksteissä mainitaan Mustosen kertovan itsenäisistä naisista. Tiedä sitten, miten tuo itsenäisyys toteutuu, kun Marjallekin kaikki tuotiin tarjottimella ilman omaa ansiota: asunto, työ ja sitten vielä sukulaistäti päättää Marjan muutosta saarelle. Mutta oli tämä viihdyttävää luettavaa ja ainakin kirja voimisti mun saareen muuttamishaaveita:)
2 kommenttia:
Tästä kirjasta en tiedä mitään, mutta jaan saman hupsun haaveen. Ja juu, en ehkä aitoa saaristolaismateriaalia olisi minäkään:)
Varsinainen asiani oli kuitenkin se, että sinulle on blogissani tunnustus, käyhän kurkkaamassa ja ota haaste vastaan:)
Kiitos tunnustuksesta Amma:)
Lähetä kommentti