keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kuuleeko kukaan?

Nyt on havaittavissa pientä turnausväsymystä Chick lit -lukupiirin kirjojen kohdalla. Tykkää lukea näitä kirjoja, mutta ajatus, että tietty kirja pitää lukea tiettyyn päivään mennessä ei oikein houkuta. Olen enemmän fiilislukija, joka lukee sitä mitä milloinkin sattuu huvittamaan, eikä aikataulut siitä syystä oikein houkuta. Yleensä näiden lukupiirikirjojen kohdalla käy vielä niin, että illalla sänkyyn kaatuessaan muistaa  "ai niin, pitipäs lukea vielä päivän lukupiiriannos" ja sitten silmät ristissä yrittää kahlata muutaman sivun. Aikatauluongelmien vuoksi en ole, harmi vaan, päässyt lukupiirin tapaamisiin enää aikoihin, mutta helmikuun kirjan, Marian Keyesin Kuuleeko kukaan? halusin ehdottomasti lukea, kirja kun on lojunut mun hyllyssä iät ja ajat.

Tykkään Keyesin tuotannosta eniten sieltä vanhemmasta päästä, ja aiemmin Walshin perheestä kertovat kirjat ovat olleet hyviä. Kuuleeko kukaan? -kirjan päähenkilö on Walshin sisarusparven toiseksi nuorin tyttö, Anna. Tämän jälkeen ilman omaa kirjaa onkin enää kuopus Helen. Anna on palannut pahoin loukkaantuneena vanhempiensa luokse Dubliniin, mutta hänen ainoa ajatuksensa on palata takaisin New Yorkiin, jossa ovat Annan työ, ystävät sekä hänen miehensä Aidan, joka tosin on tehnyt ikävän katoamistempun. Lisäksi Aidanin elämästä paljastuu järisyttävä yllätys. Tästä käynnistyy Annan elämässä tapahtumasarja, jonka jälkeen kaikki muuttuu.

Kirja ei ollut juonellisesti mikään mestariteos, sillä se ei jotenkin pitänyt ottessaan. Kirjassa on vajaa 500 sivua ja puolivälissä tuntui siltä, että kaikki on nähty eikä lukeminen enää jaksanut kiinnostaa. Aika pliisu siis verrattuna Keyesin muihin kirjoihin. Tässäkin kirjassa parasta oli Walshin irlantilainen perhe, joka kuvataan koomisen rahvaanomaisena. Annan pikkusisar Helen on perustanut etsivätoimiston, mutta hänen salapoliisihommiaan kuvataan aika niukasti. Harmi sinänsä, sillä ne olivat mielenkiintoisimpia tapahtumia tässä kirjassa. Kerronnassa ihan suunnattomasti ärsytti se, että sinne tänne oli ripoteltu Annan ja perheen välisiä sähköpostiviestejä, jotka eivät oikein hyvin sopineet tarinaan. Ei kai kaikesta tarvitse vääntää Gossip Girl -mukaelmia?

Ei siis Keyesiä parhaimmasta päästä. Paljon suositeltavampia kirjoja ovat Sushia vasta-alkajille ja Walsihin perheen esikoisesta kertova Naura, Claire, Naura.  

3 kommenttia:

lumiomena kirjoitti...

Olen lukenut kaksi Marian Keyesin kirjaa, tämän sekä Rachelin loman. Molemmat matkalukemisina eri reissuilla. Kuuleeko kukaan?-kirjan suhteen olen samaa mieltä että kirja jotenkin hajoaa tai on lattea juuri keskivaiheilla. Koska luin kirjan lentokoneessa, sain sen loppuun ja ihan hyvä jälkimaku tästä jäi (ja apua, taisin muuten kirjoittaakin tästä jotain blogiini sen alkuaikoina).

Kahden Keyes-kirjan, joiden molempien lukemisesta on jo kaksi vuotta aikaa, perusteella voisin joskus tarttua hänen vanhempiin teoksiinsa. Ehkä seuraavana matkalukemisena taas. :)

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Aikataulutus ja suorittaminen ovat oivia tapoja tappaa lukuilo :(

Susa P. kirjoitti...

Lumiomena, nämä ovat täydellistä lomalukemista, kevyttä ja sen verran paksuja, että luettavaa riittää koko loman/lennon ajaksi. Miinuspuoli on siinä, että nämä painavat laukussa ihan liikaa.

Kirsi, ihan samaa mieltä:(