Päähenkilöksi Reija on oikein ihanteellinen: hän ei ole liian lihava eikä liian laiha, monta kertaa korostetaan että Reija on paksumpi kuin tikku ja ylpeä siitä. Reija on sievä, muttei liian kaunis, hyvä koulussa, muttei liian hikari. Reijalla on mukava keskiluokkalainen perhe, joka tukee häntä (erityisesti äitisuhde nousee esille kuten muissakin Rannelan kirjoissa) ja toimittajaksi opiskeleva isosisko, jonka kanssa voi riidellä sisarellisesti. Reijalla on kaksi bestistä, Anni ja Emilia, sekä poikaystävä Tuukka. Reijan suuri unelma on tulla toimittajaksi ja intohimoaan kirjoittamista hän toteuttaa kummassakin osassa sanomalehtiavustajana. Reija ei ole mikään ylimaallisen täydellinen, toisin kuin vaikkapa Tuija Lehtisen sankaritar Laura, vaan tavallisuudessaan hyvä esikuva nuorille tytöille.
Kirjoissa ihailin ennen kaikkea kirjailijan asiantuntemusta. Puhdas valkoinen -kirjassa, joka muuten on Rannelan esikoisteos, hän kertoo uskottavasti lehden tekemisestä, kun taas toisessa osassa kirjailija kuvaa asiantuntevasti lentopallomaailmaa. Teinitytön mielenliikkeetkin Rannela tuntee hyvin, ja ainakin minun silmiini Reija ja hänen ystävänsä ovat enimmäkseen uskottavia, ainoastaan feminismijuttujen kohdalla kohottelin hieman kulmiani. Välillä Reijasta löytyi aikamoisia draamakuningattaren elkeitä, joille hymähtelin hieman, mutta kovalevyä kelattuani muistelin, että poikakriisit aiheuttivat itse kullekin samanlaista draamaa. Semmoista se on teinitytön elämä *hymyilee vinosti*. Koska kyseessä on nykynuortenkirja, Rannela käsittelee myös seksiasioita. Merkillepantava on se, että tällä kertaa tyttö ei ole se, joka pelkää ja pihtaa, vaan poika.
Jos nyt vielä haluaa suitsuttaa kirjaa, niin kielestä voi antaa kehuja. Rannelan kieli on raikasta, hän käyttää mm. pariskunnasta nimitystä duo, tytöistä sanaa mimmi ja nelistää-verbiä. Yleensä nuortenkirjoissa käytetään jotenkin pakollisesti slangia tai muuta puhekieltä, joka kyllä sopii kirjoihin ehkä paremmin kuin tavallinen kirjakieli, mutta tämänkaltainen kielenkäyttö erottaa kirjan paremmin massasta, ja ainakin minun mielenkiintoni pysyi vireämpänä.
Pitkään odotin, että Rannela olisi kirjoittanut vielä yhden Reija-kirjan, jonka yhtenä päähenkilönä olisi ollut tyttötrion kolmas jäsen, Anni. Kirjaa ei kuitenkaan kuulunut, mutta Rannela teki muita hyviä kirjoja. Hän on ehdottomasti lunastanut paikkansa kotimaisen nykynuortenkirjallisuuden, etenkin tyttökirjojen, eliitissä.
2 kommenttia:
Hei ja kiva kun postasit Rannelan kirjoista! Minä luin hänen esikoisteoksensa Puhdas valkoinen viime keväänä, kun tutustuin hänen kirjoihinsa ensimmäisen kerran ja pidin kovasti. En tiennyt ollenkaan, että hän kirjoitti kirjaan tuon jatko-osan Korkealle ja kovaa. Täytyypä lukea sekin.
Olen samaa mieltä, että Rannelan kieli on hyvää ja sujuvaa. Itse en välitä hirveästi lukea slangityyppistä tekstiä. Samaa mieltä olen myös, että hän on ehdottomasti nykytyttökirjallisuuden eliittiä. Rannela aikoo kirjoittaa muuten uuden tyttökirjan, luin hänen blogistaan. Syksyllä kai pääsemme sitten sitä lukemaan! :)
Hei Sara!
Suosittelen lukemaan myös tuon Korkealle ja kovaa, mun mielestä se on esikoista parempi, ainakin siinä tapahtuu enemmän. Kiva kuulla, että Rannela on tekemässä uutta kirjaa, toivottavasti se valmistuu syksyksi!
Lähetä kommentti