Puhdas valkoinen & Korkealle ja kovaa

Verestin viikonloppuna nuoruusmuistoja ja luin Terhi Rannelan nuortenkirjat Puhdas valkoinen ja Korkealle ja kovaa. Kummassakin kirjassa päähenkilönä on 14-vuotias Reija Romanoff, jonka hartain toive on ryhtyä isona toimittajaksi. Korkealle ja kovaa -kirjassa Reijan lisäksi nostetaan esille Emilia, Reijan kaveri ja intohimoinen lentopalloilija. Rannela ei todellakaan aliarvioi tai väheksy nuorta lukijaansa, vaan kummassakin kirjassa käsitellään isoja aiheita: ekassa osassa käsitellään rasismia, kun Reija on tetissä sanomalehdessä ja joutuu tekemään jutun rasismista, ja toisessa osassa mennään vieläkin syvemmälle, kun puhutaan feminismistä ja journalismin seksismistä. Emilian kautta puhutaan perheongelmista ja käsitellään sitä, voiko urheilusta tulla pakkomielle. Välillä mietin, että ihanko oikeasti kahdeksasluokkalaiset miettivät feminismiä, mutta mistä sitä tietää, mitä näiden nykynuorten päässä liikkuu:)

 Päähenkilöksi Reija on oikein ihanteellinen: hän ei ole liian lihava eikä liian laiha, monta kertaa korostetaan että Reija on paksumpi kuin tikku ja ylpeä siitä. Reija on sievä, muttei liian kaunis, hyvä koulussa, muttei liian hikari. Reijalla on mukava keskiluokkalainen perhe, joka tukee häntä (erityisesti äitisuhde nousee esille kuten muissakin Rannelan kirjoissa) ja toimittajaksi opiskeleva isosisko, jonka kanssa voi riidellä sisarellisesti. Reijalla on kaksi bestistä, Anni ja Emilia, sekä poikaystävä Tuukka. Reijan suuri unelma on tulla toimittajaksi ja intohimoaan kirjoittamista hän toteuttaa kummassakin osassa sanomalehtiavustajana. Reija ei ole mikään ylimaallisen täydellinen, toisin kuin vaikkapa Tuija Lehtisen sankaritar Laura, vaan tavallisuudessaan hyvä esikuva nuorille tytöille.

Kirjoissa ihailin ennen kaikkea kirjailijan asiantuntemusta. Puhdas valkoinen -kirjassa, joka muuten on Rannelan esikoisteos, hän kertoo uskottavasti lehden tekemisestä, kun taas toisessa osassa kirjailija kuvaa asiantuntevasti lentopallomaailmaa. Teinitytön mielenliikkeetkin Rannela tuntee hyvin, ja ainakin minun silmiini Reija ja hänen ystävänsä ovat enimmäkseen uskottavia, ainoastaan feminismijuttujen kohdalla kohottelin hieman kulmiani. Välillä Reijasta löytyi aikamoisia draamakuningattaren elkeitä, joille hymähtelin hieman, mutta kovalevyä kelattuani muistelin, että poikakriisit aiheuttivat itse kullekin samanlaista draamaa. Semmoista se on teinitytön elämä *hymyilee vinosti*. Koska kyseessä on nykynuortenkirja, Rannela käsittelee myös seksiasioita. Merkillepantava on se, että tällä kertaa tyttö ei ole se, joka pelkää ja pihtaa, vaan poika.

Jos nyt vielä haluaa suitsuttaa kirjaa, niin kielestä voi antaa kehuja. Rannelan kieli on raikasta, hän käyttää mm. pariskunnasta nimitystä duo, tytöistä sanaa mimmi ja nelistää-verbiä. Yleensä nuortenkirjoissa käytetään jotenkin pakollisesti slangia tai muuta puhekieltä, joka kyllä sopii kirjoihin ehkä paremmin kuin tavallinen kirjakieli, mutta tämänkaltainen kielenkäyttö erottaa kirjan paremmin massasta, ja ainakin minun mielenkiintoni pysyi vireämpänä.

Pitkään odotin, että Rannela olisi kirjoittanut vielä yhden Reija-kirjan, jonka yhtenä päähenkilönä olisi ollut tyttötrion kolmas jäsen, Anni. Kirjaa ei kuitenkaan kuulunut, mutta Rannela teki muita hyviä kirjoja. Hän on ehdottomasti lunastanut paikkansa kotimaisen nykynuortenkirjallisuuden, etenkin tyttökirjojen, eliitissä.