Luin Marja Björkin esikoisteoksen Posliini heti sen ilmestyttyä ennen blogia. Ihastuin silloin Björkin suorasukaiseen, jopa ronskiin tyyliin, joten Björkin uusin kirja Puuma meni ilmestyttyään suoraan mun lukulistalle. Puuma-nimitys on kokenut mun silmissä inflaation, inhoan kun sitä tungetaan joka paikkaan, joten tuskin olisin tähän kirjaan edes tarttunut ellen osannut odottaa tältä jotain erityistä.
Kuten kirjan nimikin jo kertoo, tässä on asetelmana vanhempi nainen ja nuorempi mies. Nimi on kyllä vähän harhaanjohtava, koska tässä ei juurikaan käsitelty suurta ikäeroa, vaan naisen seksuaalista turhautumista ja siitä johtuvia syrjähyppyjä. Sänkykumppanin iällä ei kyllä mun nähdekseni ollut mitään merkitystä, tilalla voisi olla kuka tahansa kykenevä mies. Malla on keski-ikäinen Tena-Leidi, joka on menestyvä ja kaiketi ihan onnellinen lapsettomassa avioliitossaan, jossa tosin ei ole seksiä. Ja sitä Malla hakee muualta. Pelkkää Mallan seksiseikkailua tämä kirja ei ollut, vaan välillä palattiin Mallan lapsuuteen, mukaviin leikkeihin naapurin mustalaistyttö-Orvokin kanssa. Tosin lapsuudesta on löytyvinään motiivi Mallan käytökselle.
Mä en jotenkin osannut oikein samaistua Mallaan, varmaan juuri siksi, että minua eivät kuumat aallot öisin valvota. Ei tässä kirjassa oikein kukaan muukaan henkilö kiinnostanut tai tuntunut läheiseltä. Mallan paras ystävätär Riitta oli ehkä mieleenpainuvin, hän aiheutti minussa ensin huvittuneisuutta ja sitten surua. Riitta on uskovainen nainen, joka on menossa pahimman luokan narsistin kanssa. Tätä Riitta ei tajua, vaan komentaa Malla-kaasoaan kuin mikäkin bridezilla (taas tämmöinen inhottava trendisana). Vaikka henkilöt tai aihekaan eivät suuremmin kolahda, kirjassa vaan joku pakottaa lukemaan enemmän ja enemmän. Björkillä on taito tuoda henkilöt ja tapahtumat lähelle lukijaa, aluksi vähän vierastin tätä ja meinasin jo lopettaa lukemisen kesken, kun sain vähän turhan paljon tietoa Mallan alapään tuoksusta.
Kirja oli kyllä hyvä ja voin suositella sitä luettavaksi. Enemmän kuitenkin tykkäsin Posliinista, mutta kyllä Puumaankin kannattaa tutustua. Björkin kunniaksi on vielä luettava sekin, että hän ei tässä kirjassa sorru samaan kuin monissa muissa pettämiskirjoissa tehdään, että loppu olisi täynnä itsesäälistä valitusta, mikä voi tosin ei-niin-tyypillisestä loppuratkaisustakin.
Puuma on ollut esillä monissa blogeissa, mutta kannattaa kurkata esim. Hannan ja Jorin arviot.
4 kommenttia:
Pitäisi lukea tuo Posliini, kun kehuit sitä. Meillä oli hyvin samanlainen lukukomeus Puuman suhteen, sillä oli vaikea löytää yhtään henkilöä kirjasta, johon voisi samaistua.
Hanna, ehdottomasti suosittelen Posliinia. Ehkä se, ettei pystynyt löytämään kirjasta ketään johon voisi samaistua johtuu siitä, että henkilöt on niin eri ikäluokkaa ongelmineen jne.? Ainakin itse luulen, että mun kohdalla se johtui siitä.
Minä aikuisena naisena fanitan tätä aihetta, sillä olen kuollakseni kyllästynyt Ketunmorsiamen tapaisiin yleistyksiin, jossa vanha äijä saa tyttärensä ikäisen opiskelijan rakastumaan itseensä ja saa sen päälle vielä täyden huollon kaikilta exiltään.
Sitä ei moni voi uskoa, miten antoisa voi olla suhde, jossa mies onkin kymmenen vuotta nuorempi eikä toisinpäin.
Älkää nyt vain kuvitelko, että minun avioliittoni on puumasellainen, mutta se voisi ihan hyvin olla sitä.
Minä pidin Marjan rohkeasta kirjasta, jossa oli myös surua ja haluaisn kovasti lukea Posliinin, mutta en ole sinne asti vielä ehtinyt. Björk kirjoittaa kiinnostasti, mitä ei voi sanoa kaikista suomalaisista tämän hetken kirjailijoista.
Hei Leena!
Puuma oli tosiaan virkistävää luettavaa, kun Kimmo Yövaaroja on kirjallisuudessa vilissyt riittämiin. Naisen suhde nuorempaan mieheen on kyllä aikamoinen ihmetyksen aihe, muistan kun Satu Silvon suhde 4 vuotta nuorempaan mieheen tuli esille, niin iltapäivälehdet kilpaa listasivat pareja, joissa nainen on miestään vanhempi. Eipä kukaan listaa niitä pareja, joissa mies on naista vanhempi. Suosittelen kyllä lukemaan myös Posliinin, se on hyvin erilainen kirja arasta aiheesta.
Lähetä kommentti