Päähenkilönä näissä kirjoissa on Aina Mikonmäki, päälle viisikymppinen hyvinsäilynyt ekonomi. Ekassa osassa Aina valmistautuu miehensä Sakarin kanssa viettämään 20-vuotishääpäivää, mutta ennen odotettua päivää pukkaa kriisiä ilmoille. Sakarin tyttäret järjestävät Ainalle huolia eivätkä välit Ainan biologisen tyttären Emilian kanssa ole kovin kaksiset. Lisäksi Ainalle tuottaa huolta hänen sairas appensa Niilo ja perheen kuopus, Leo, joka ajelehtii päämäärättömästi ympäriinsä. Muutaman kesäisen viikon aikana tapahtumat kärjistyvät siihen pisteeseen, että Aina pakenee Helsinkiin shoppailemaan ja setvimään välejään isosiskonsa Kaisun kanssa.
Toisessa osassa, Sielunsisarissa, Ainan ja Sakarin ongelmat ovat kärjistyneet siihen pisteeseen, että ero on ainoa mahdollisuus. Tämä kirja on tapahtumaköyhempi kuin eka osa, sillä tapahtumat keskittyvät enimmäkseen Ainan ja Emilian suhteen käsittelyn ympärille. Naiset matkustavat yhdessä Granadaan selvittämään välejään, ja siellä Aina myös tekee tilit selväksi menneisyytensä kanssa. Tässä kirjassa äänen saa välillä myös Emilia, mutta kirjan kiinnostavin henkilö on Tuulikki, Ainan ystävätär, jonka luokse Aina pakenee eron jälkeen. Tuulikki on itsekin eronnut, hän puhkuu miesvihaa, naisenergiaa ja sielunsisaruutta ja näitä kaikkia Tuulikki yrittää myös tartuttaa Ainaan.
Vaikka mä en näiden Rissasen kirjojen suhteen ole kohderyhmään, tykkään lukea näitä tosi paljon. Kirjat on viihdettä ilman sellaisia älyttömiä hömppäaineksia. Erityisen ihanaa näissä on se, että vaikka kirjat ovat tiiliskuvaluokkaa, tarina rullaa eteenpäin jouhevasti ilman turhaa paikoillaan takkuamista.
PS. Hyvää ystävänpäivää kaikille kirjojen ystäville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti