Kirja kertoo Jemima Jonesista, nuoresta paikallislehden toimittajasta. Alkuun olin kirjasta tosi innoissani, koska kirja kertoo ylipainoisen nuoren naisen elämästä eikä aina superhoikkien ja tyylikkäiden arjesta. Jemima viettää iltojaan internetin chattipalstoilla ja tapaa siellä unelmiensa jenkkimiehen. Jemima on tietysti uskotellut miehelle olevansa hoikka, tyylikäs ja paremmassa työpaikassa kuin oikeasti. Ongelmat alkavat, kun Sankari pyytää Jemimaa luokseen Los Angelesiin. Jemima ei tietenkään halua paljastaa totuutta, joten hän ryhtyy hurjalle laihdutus- ja kuntokuurille. Kuuri onnistuukin, ja Sankari on täysin Jemiman lumoissa. Mutta jostain syystä Jemima ei ole itseensä täysin tyytyväinen...
Sitten haukut: kirjassa ärsytti ulkonäkökeskeisyys ja etenkin sen naiskuva. Minua ärsytti suunnattomasti, miten lihavat (tai muuten vain ulkonäöltään vajavaiset ihmiset) oli kuvattu, sillä kirjan sanoma oli, että jos olet hoikka, kaunis, sinulle on upea tukka ja nätit kynnet, saat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa sekä tietysti upean poikaystävän. Jos taas olet ylipainoinen tai muuten vain mitättömän ulkonäön omaava, et saa mitään. Kirjassa tämä kävi selkeimmin ilmi siinä, kun Jemiman laihduttua hänen hienot kirjoittajankykynsä "löydettiin" ja hän alkoi heti saada parempia työtehtäviä. Jemima oli myös ollut kauan ihastunut työkaveriinsa, joka oli kyllä aiemminkin pitänyt Jemimasta, mutta vasta Jemiman laihduttua työkaveri saattoi rakastua Jemimaan. Jos mä olisin ollut Jemima, olisin kyllä näyttänyt ovea mokomallekin pinnalliselle hyypiölle. Toinen juttu, mikä lukemisessa aivan eritoten nyppi, oli kerronta. Kirja koostui ihmeellisistä sekamuodosteista, kun samassa luvussa käytettiin milloin minä- milloin kaikkitietävää kertojaa. Ilmeisesti kyseessä oli joku kirjailijan valitsema tyylikeino, mutta ei se oikein toiminut. Välillä piti aina palata edelliseen kappaleeseen tarkastamaan, että kukas tässä nyt onkaan kertojana.
Lukiessa minua huvitti (joku asia tässä kuitenkin huvitti eikä vain nostanut verenpainetta) ajankuva. Kirja on julkaistu 1998, aikaan jolloin internet ja tietokoneet olivat jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Minä en tuota aikaa kovin hyvin muista, kun olin vasta 10-vuotias, paitsi että koulussa opeteltiin tiedonhakua käyttämällä Altavistaa. Minusta näin keskustelupalstojen, blogien ja nettideittisivustojen maailmassa chatit olivat ihan yhtä ihmeellisiä: miellän ne enemmän alaikäisten temmellyskentiksi kuin paikoiksi, joissa ihan aikuisten kesken rupatellaan. Kymmenen vuotta sitten taisi olla vähän aika toisin. Yksi silmiinpistävä kohta löytyi kirjasta, kun Jemimalle selvitettiin, mitä erilaisilla hymiöillä tarkoitetaan. Olin ihan että häh, eikö 10 vuotta sitten tiedetty muka hymiöitä. Kyllä me ainakin piirreltiin kouluvihkoihin hymiöitä, tai silloin niitä kutsuttiin smileiksi.
Ei siis uponnut minuun tämä kirja. Välillä mietin, että suhtauduinko kirjaan vähän turhan tiukkapipoisesti, koska olihan Jemima vähän höselö sen hurjan laihduttamisensa kanssa. Ja saattoihan se muutenkin olla vain Jemiman omassa päässä, että laihuus on ihannoitua. Mutta ei kirjan sanoma silti reilulta tuntunut. Jos tässä jotain huumoria oli, se ei tälle pullukalle auennut.
1/5
11 kommenttia:
Mä olen joskus lukenut tämän! Muistelen että oli ihan viihdyttävä. Toisaalta ei kyllä mitään kauhean syviä muistijälkiä ole jäänyt, tuskin olisin muistanut edes kirjan nimeä ilman bloggaustasi.
Hei Salla!
Ymmärrän hyvin, miksi tästä ei jäänyt mitään muistijälkiä. Tuskin minäkään muistan tästä muutaman kuukauden kuluttua edes tätä ärsytystä.
Hei Susa
Olen lukenut jotain Jane Greenin kirjoja, mutta en tätä. Ne oli kyllä ihan viihdyttäviä muistaakseni kirjat Kirjaflirttiä ja Vauvakuume.
Hei Sara!
Minäkin olen lukenut Vauvakuumeen ja sitten jokun toiseen, muistaakseni Vieraissa vuoteissa. Mä en kyllä muista niistä mitään, joten luultavasti eivät oikein uponneet, vaikka muuten hömpän suurkuluttaja olenkin:D
Kuulosti kiinnostavalta kirjalta. Voisin tän joskus ehtiessäni lukea. :)
Hei Ipu!
Jos luet tämän niin kerro sitten minulle mielipiteesi. Kerro samalla löysitkö tästä jotain sellaista huumoria, joka ei mulle auennut:D
Luin tämän kirjan aikanaan melkein heti sen ilmestyttyä. Lähinnä kirjassa kiinnosti juuri tuo ylipainoinen päähenkilö. Jotenkin vielä alussa kirja tuntui lupaavalta, mutta minusta juoni alkoi lässähtää ”kidutus”dietin aikana ja suorastaan upposi kun siirryttiin Los Angelesiin. Taisin lukea kirjan lopun vähän harppoen ja hampaita kiristellen. Jotenkin koko laihdutushommasta annettiin ihan väärä kuva. Toisaalta Amerikka oli jo 1990-luvulla niin ulkonäkökeskeinen maa, että en yhtään ihmettele, että päästäksesi esiin esittelemään taitojasi sinun pitäisi olla laiha, nuori ja kaunis. Kirja oli sen verran paha pettymys, että en ole tullut lukeneeksi mitään muuta tältä kirjoittajalta. Muutenkin tuntuu, että hömppäkirjallisuudessa pitäisi käsitellä näitä ulkonäkö- ja paino asioita muullakin tavoin kuin tällaisina Tuhkimo- tai Ruma ankanpoikanen –tarinoina. Minusta esim. Wennifer Weinerin kirjoissa asia tulee jotenkin realistisemmin esiin.
Katja a.k.a. margaret_ a.k.a. Liinuskainen (bc-foorumi)
Ps. jostain syystä tuo LiveJournal-tunnistus ei tällä kertaa toimi)
Hei Katja/margaret/Liinuskainen!
Kiva, kun nostit esiin tuon Jennifer Weinerin kirjan; en muistanutkaan että se käsitteli samaa painoteemaa. Tosiaan, nyt kun sanoit niin Weiner lähestyi aihetta realistisemmin, ilman ihmediettejä. Muuten olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Amerikka on niin ulkonäkökeskeinen maa, että kirja kuvastaa ehkä vain (valitettavan)realistisesti sitä meininkiä mikä siellä vallitsee ulkonäön suhteen.
Luinpa tän kirjan nyt ja täytyy myöntää, että varsinkin kirjan alku otti todella pahasti päähän. Olisi tehnyt mieli ravistella Jemimaa ja sanoa, että ryhdistäydy hyvä nainen. Ärsytti, kun kirjassa annettiin kuva, että ylipainoinen ihminen ei voi värjätä hiuksiaan tai ostaa itselleen kivaa laukkua.
Samoin ärsytti sitten se, kun Jemima laihdutti, niin tottakai siitä tuli alipainoinen liikuntahörhö eikä normaalipainoista.
Oli hassua lukea ajasta jolloin internet oli vielä noin uusi asia. :D
Kirja parani onneksi loppua kohden, kun päästiin yli Jemiman itsesäälistä. Kirjasta tuli ihan luettava ja loppu menikin vauhdilla. :)
Hei Ipu! Kiva kun kerroit mielipiteesi kirjasta:) Jemima oli tosiaan ärsyttävä, hänelle olisi tehnyt hyvää kilon verran itsetuntoa.
TreffitAsia- Find wife from Asia | Löydä vaimo
Aasiasta
www.treffitasia.com/
Lähetä kommentti